Toiveesi on kuultu, äitikulta. Tässä istun ja kirjoitan.
Viikonloppuna juhlittiin 15-vuotiasta SYY ry:tä (Suomen Yhteiskunta-alan Ylioppilaat), jonka Tampereen paikallisyhdistyksen hallituksessa olen istunut muutaman vuoden ajan. Pari viikkoa sitten pidetyssä yhdistyksen syyskokouksessa valittiin ensi vuoden hallitus, jossa minä en ole mukana. Valmistuminen siintää horisontissa, ja mielessä kytee jo uudenlaisia toimia. Rattaat on pyöräytetty liikkeelle, ja minä olen suuntaamassa jälleen kohti jotakin uutta ja jännittävää. Mitä se jokin on, siihen ei ole kenelläkään vastausta.
 |
| Leikkasin kohteliaasti kaverit pois. Hyvät tavat kunniaan. |
Vuosijuhlat olivat upeat ja täysin hervottomat. Ne pidettiin Ostrobotnian juhlatilassa Töölössä, ja tila sopikin erinomaisesti tarkoitukseen. Jatkopaikka löytyi kätevästi juhlatilan alakerrasta. Hervottomuus jatkui myös pitkälle sunnuntaipäivään, ja oikeastaan maanantaihin saakka. Nyt tiistaina alan olla toipunut kaikesta. Aika onkin, sillä opinnot tykkäisivät edistyä.
Pohdin omaa yhteiskuntatieteilijän identiteettiäni läpi viikonlopun. Kävin hetkellisessä kriisitilassa tajutessani olevani erinäisiä hienoja asioita saavuttaneiden ihmisten parissa, mutta palasin balanssiin nopeasti. Minä voisin olla samoja asioita heidän kanssaan, jos olisin halunnut, mutta valitsin toisin. En halua muuttaa asioita poliittisten puolueiden tarjoamien väylien kautta tai pyrkimällä jonkin liikkeen johtohahmoksi. Minun yhteiskuntatieteilijyyteni ei ole syntynyt jo yläasteella tai lukiossa, enkä ole edes kirjoittanut yhteiskuntaoppia. Minä olen kasvanut tähän pisteeseen hitaasti, hetken aikaa pohdiskellen, välillä pysähtyen ja sitten taas vauhtia kiihdyttäen.
Minusta ei tule generalistitieteilijää, vaan kansalaisyhteiskunnan ja Venäjän yhteiskunnallisen sekä poliittisen kehityksen asiantuntija. Tuntuu pahalta sanoa tuo ääneen, sillä minussa itää itsekritiikki. En tiedä kaikkea, tunnenko siis asiani? Voi kyllä, kyllä minä tunnen. Asiantuntemus on joustava käsite. Se on tiedon ja sen soveltamisen taidon lisäksi myös sitä, että tiedostaa asiat, joista ei tiedä mitään. Yhteiskuntatieteilijä tietää olevansa osa jotakin alati muuttuvaa, ääretöntä, rajatonta ja kiehtovaa kenttää, jossa hänellä on mahdollisuus vaikuttaa niissä asioissa, jotka saavat hänen silmänsä syttymään.
En ole aikoihin nauranut niin paljon kuin menneen viikonlopun aikana. Hulvattomien ihmisten seura teki osansa, mutta lähtökohta hauskanpidolle oli minussa itsessäni. En päättänyt pitää hauskaa ja tutustua ihmisiin. Päätin olla läsnä. Annoin itselleni armahduksen olla tavoittelematta mitään, mikä ei saa aikaan lämmintä tunnetta ja odotuksen intoa. Tunnen itseni nyt vapaaksi pyrkimysten painolastista. Minä saan vain olla, ja tehdä sitä mitä rakastan.
