Kolmen päivän päästä asun Pietarissa

Kolme päivää, ystävät hyvät. Asunto on varma ja olen jo kouluttautunutkin sen verran, että pääsen työssä alkuun. Odotan töiden alkua ja arkeen sujahtamista enemmän kuin mitään pitkään aikaan! Olen realisti enkä oleta palaavani muuttuneena naisena tai starttaavani tästä Venäjä-uralle, mutta kyllä tämä jotain uutta tulee elämääni tuomaan, se on varma. 

Voisin nyt esitellä tulevaa asuinpaikkaani hieman. Tässäpä havainnollistavia karttakuvia, olkaa hyvät:

Aloitetaan suuresta mittakaavasta. Tässä kuvassa näkyy nyt Pietarin keskusta-alue ja vähän enemmänkin. Punainen A merkkaa asunnon sijaintia. Kämppä sijaitsee siis "Tsentral'nyy rayonissa" eli keskustan aluella, ja lähin metro on Chernyshevskaya. Saari kuvan vasemmassa reunassa on Vasilin saari, ja kaupungin läpi luikertelee tietenkin Neva-joki. Kuvan vasemmassa yläreunassa näkyy tietunniste M10, se on Viipuriin ja Suomeen johtava tie.

Nevskiy Prospekt on tuo luoteesta kaakon suuntaan kulkeva pääkatu kilometrin verran "kotoa" etelään. Se on kaupungin henki ja elämä. Lähellä on Letniy Sad eli Kesäpuisto, siellä tulen varmasti hiippailemaan päivän jos toisenkin. 

Sinne minä siis menen! Kävin tänään hankkimassa elintärkeää kosmetiikkaa, sateenvarjon, sukkahousuja ja huomenna ostan korvatulppia. Perjantaina käyn vielä piikillä eli ottamassa hepatiittirokotteen. Muistakaahan se, kaikki Venäjälle pidemmäksi aikaa suuntaavat! Sanokaahan muuten, te viisaat tietäjät, mitä "suomikamaa" minun pitäisi ehdottomasti muistaa ottaa mukaan lähtiessäni. Mitä ulkomailla kaipaa?

Viisumista ja asumisesta

Kävin äsken noutamassa kirjatun kirjeen postista, ja kuoresta tupsahti ikioma passini. Tämähän merkitsee sitä, että sain viisumin! Pelkäsin mokanneeni viisumin hakemisen, mutta ilmeisesti olinkin tomera tyttö. Nyt minulla on lupa astella Venäjän puolelle 1.6.2012. 

Olen onnistunut hankkimaan kämppäkaverin. Etsin hänet käsiini Facebookin kautta sähköpostiosoitteen avulla, ja sovimme hakevamme asuntoa yhdessä. Kimppakämppä on oikeastaan ainoa realistinen asumisvaihtoehto, sillä yksiössä kustannukset nousisivat varmaan 600-700 euroon. Toivon, että kaksiossa (ehkä kolmiossa, minulla on toinenkin kämppäkaveri tiedossa) vuokra pysyisi kohtuudessa. Rahaa jäisi oikein hyvin käteen, jos vuokra olisi siinä 300 euron paikkeilla.

Niin, olen löytänyt myös toisen tytön kämppikseksi. En tiedä vielä, tulemmeko asumaan kolmestaan vai miten, mutta ainakaan en jää yksin. Kesästä ei tule siis koti-ikävöintiä ja yksinäistä kävelyä ympäri ihmeellistä Pietaria.

Tämä vuosi on kaiken kaikkiaan ollut tähän mennessä ihmeellinen, ja sitä se tulee olemaan loppuun saakka. Olen nyt palauttanut kandini (S palautti sen tänään, kiitos kuuluu hänelle!) ja voin päästää sen mielestäni. Olen Venäjä-putkessa, sillä syksyllä aloitan opinnot Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen maisterikoulussa, Aleksanteri-instituutin yhteydessä. Sieltä saan erikoistumisopinnot ja graduohjauksen. Toivon olevani maisteri kahden vuoden päästä.

Haikailen jo omaan kotiin. En voi arvatakaan, missä päin Tamperetta tulen syksyllä asumaan. Odotan jännityksellä, ehkä hieman myös pelkään. Olen aina ollut tällainen: toisaalta haluan seikkailla, toisaalta haluan oman kodin rauhaan ja tasaiseen arkeen. Kutakin vuorollaan.

Haluan esitellä teidät eräälle ihanalle, jota en tule enää koskaan tapaamaan. Nimesin tämän sulokkuuden Tepposeksi. Hän asuu Ljubljanassa, Sloveniassa. Satavarma hymy, kun katson tätä kuvaa!

Valmistautuminen lähtöön: kieli

Tällä hetkellä valmistatumiseni on aika lailla stopissa. Odottelen vakuutusyhtiöstä jo eilen mainittua vakuutustodistusta ja työnantajalta lisätietoa asunnosta. On kuitenkin yksi asia, johon voin paneutua: kieli. Kävin eilen kirjastossa lainaamassa venäjän kielen kirjoja. Minulla on omana muutamia erilaisia opuksia, jopa eri kielillä. Voin hakea näkökulmaa venäjän opetteluun niin suomen- kuin englanninkielisille tarkoitetuista materiaaleista. Yritän palauttaa mieleeni jo aiemmin oppimiani sanoja ja ilmaisuja. Uuden opettelu saa jäädä sitten paikan päälle. Olisi tietysti hyödyllistä osata esimerkiksi eri ruoka-aineiden nimiä, mutta uskon selviäväni ilman nippelitietoa. Toisin sanoen, uskon päätyväni pulskaan kuntoon, vaikken tiedäkään syömieni ruokien nimiä. 

Letut on блины, syön niitä.

Venäjän kielen opiskelu on palkitsevampaa kuin esimerkiksi ranska, jota yritin yläkoulussa ja lukiossa päntätä. Palkitsevuus johtuu ilmiselvästi siitä, että venäjän osaaminen helpottaa arkeani täällä Suomessakin aivan valtavasti, mutta on siinä jotain muutakin. On hauskaa ymmärtää kyrillisiä aakkosia ja venäjän kielen kummallisia sanontoja. G yrittää aina kääntää vitsejä ja sanontoja suomeksi, mutta viime aikoina hän on todennut sanoman menevän paremmin perille venäjäksi. Minusta tuntuu, että venäjässä on suomen kieleen verrattuna paljon enemmän mahdollisuuksia ilmaista itseään erilaisilla painotuksilla, pikkusanoilla ja sävyeroilla. On kivaa tajuta, mitä merkityksiä pienillä seikoilla on. Olen haaveillut pienestä tytöstä asti kaksikielisyydestä, ja nyt olen kai parhaassa mahdollisessa tilanteessa, johon täysin suomenkielisessä ympäristössä kasvanut voi päätyä. Perheessäni puhutaan sujuvasti kahta kieltä! Vielä kun itse oppisin puhumaan venäjää yhtä hyvin kuin G suomea. Ehkä 20 vuoden päästä? 

"Onnelliset syntyvät neuvostotähtien alla!"

(JES! Vakuutustodistus tuli sähköpostiin. Nyt viisumihakemus edistyy ja muutto on askeleen lähempänä.)

Voi onnekasta tyhmeliiniä.

Lähden kesäkuun alussa kolmeksi kuukaudeksi Pietariin töihin. Muutan Venäjälle yksin, luultavasti johonkin kimppakämppään. Toivon, että saan tietää lisää asuntotilanteesta tällä viikolla, sillä vielä minulla ei ole minkäänlaista havaintoa asumuksesta. Mikäli minulle myönnetään viisumi (hakemuksen täyttäminen oli yllättävän haastavaa, ja unohdin kaiken lisäksi laittaa mukaan matkavakuutustodistuksen), se alkaa 1.6. Työt alkavat 4.6, joten minulla on viikonlopun verran aikaa asettua aloilleni suureen ja ihmeelliseen kaupunkiin. Minua jännittää.

Puhun jonkin verran venäjää, ja ymmärrän puhuttua venäjää ihan hyvin. Kirjallinen venäjä on haastavaa, mutta jokaista kirjainta ja sanaa ei tarvitse erikeen muistella. Uskon, että kesän jälkeen kieli on jo paremmin hallussa. Menen töihin suomalaiseen työyhteisöön, joten päivät menevät suomen kieltä kuunnellen. Arkea on kuitenkin hallittava venäjäksi. Onneksi minulla on etäapu Suomessa. Jännitän eniten aivan tavallisia puhumistilanteita, esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa asiointia. Venäläiset asiakaspalvelijat eivät ole oman kokemukseni mukaan niitä kärsivällisimpiä, joten minun on vain oltava tomera tyttö myös venäjäksi. Jos minua ei ymmärretä, aion puhua kovempaa.

Olen käynyt Pietarissa kerran aikaisemmin, joulukuussa 2009. Tuosta matkasta mieleeni on jäänyt kaupungin koko ja sammumaton elämä. Siellä tapahtuu koko ajan. En malta odottaa, että pääsen näkemään kaikkea uutta. Haluan todistaa itselleni, että pärjään ihmisvilinässä yksin. Haluan myös näyttää itselleni, että tulen löytämään kavereita ja muita sosiaalisia kontakteja, enkä jää koko kesäksi yksinäisyyden valtaan. Uskon, että tulen tuntemaan koti-ikävää ja haaveilemaan helposta elämästä Suomessa, mutta kaikki rakas odottaa minua täällä. Palaan elo-syyskuun vaihteessa ja muutamme takaisin Tampereelle jatkamaan opiskelua. Tuolloin etsimme uuden asunnon ja aloitamme jälleen alusta.

Olen tästä tulevasta kesästä ja työpaikasta todella innoissani. Kevät on ollut erityisen raskas, ja kesästäkin tulee työntäyteinen. Pääsen kuitenkin kokemaan jotakin sellaista, mistä olen haaveillut koko pienen ikäni. Pääsen töihin valtiolle, ulkomaille, Venäjälle. Pääsen pois asiakaspalvelutyöstä ravintoloissa. Saan kuukausipalkkaa. Saan irtautua arkisista rutiineistani ja opetella uutta. Saan myös mahdollisuuden nähdä, millaisesta kulttuurista poikaystäväni tulee.

Kolme kuukautta on lyhyt aika, ja haluaisin nähdä kaiken tuona aikana. Aion kuitenkin muistaa olla armollinen itseäni kohtaan. Tavoitteeni on palata Suomeen yhtä tai useampaa kokemusta rikkaampana, ei saavuttaa mitään sen kummempaa. Käyn hakemassa Venäjältä aurinkoisia muistoja ja hassuja tarinoita elämästäni toisessa maassa. Toivottavasti minulla on syksyllä taskun pohjalla myös hieman rahaa tulevaa opiskelun täyteistä talvea varten. Minulla on tunne, että tästä kesästä tulee erinomainen. 

Olen yrittänyt kahlita intoani vielä toistaiseksi, mutta tätä biisiä kuunnellessa alkaa maa polttaa jalkojen alla... Tekisi mieli mennä jo!