Ihmisen muutosta pohtiva sarja jatkukoon.
Leikkasin otsikon sanat vuosia sitten lehdestä ja liimasin ne kalenterini kanteen. Tiesin, että sanoissa on viisautta, mutta tuolloin parinkympin korvilla en osannut nimetä ajatuksen ydintä, sitä mikä minua heilautti.
Nyt osaan.
Olen yksi kärsimättömimmistä tuntemistani ihmisistä. Rakastan asioiden loppuun saattamista, mutta minun on kamalan vaikea sitoutua mihinkään pitkäkestoiseen prosessiin. Haluaisin kiiruhtaa ja nähdä aina lopputuloksen mahdollisimman pian. Haluaisin saada kirjat luettua parissa tunnissa, treenit tehtyä vartissa ja opinnot pakettin tuokiossa. Jaksan kyllä näennäisesti odottaa rauhallisena, mutta sisälläni kiehuu. Tunnen fyysistä kipua, kun jotain on kesken. Tuntuu, että aika loppuu, jään kyydistä, en saa koskaan mitään aikaiseksi.
Elän elämässäni vaihetta, jossa minä tunnen olevani kesken. Voitte ehkä vain kuvitella, miten syövyttävä tunne se on kaltaiselleni ihmiselle. Minussa on kipua sisällä, ulkona ja sillä välillä. Haluaisin vain ravistella itseni irti tästä selittämättömästä mutta samaan aikaan täysin väistämättömästä muutoksesta, jota käyn läpi. Välillä haluaisin palata vanhaan ja kiinnostua edelleen samoista asioista kuin ennen. Treenaamisesta, vaatteista, asuntosäästämisestä ja vaikka julkisoikeudesta. Haluaisin pitää elämäni järjestyksessä ja tehdä asioita, jotka olen perustellut järkiratkaisuin.
Juosten kustua, sitä se kaikki oli. Kiinnostukseni kaikkeen oli vain pieni murto-osa siitä, mihin pystyn. Vaadittiin puolen vuoden kirjojenlukutalkoot, nauramaan opetteleminen, suihkussa oksentaminen ja itkeminen ja kaiken tämän myötä täydellinen pysähtyminen, että ymmärsin. Makasin kaksi päivää sitten sängyllä kerällä ja kyselin hiljaa itseltäni "kuka minä olen?" niin kauan, kunnes kuulin sydämen sykkeeni kovempana kuin ulkoa kantautuvan liikenteen melun. Tosiaan. Ei minun kelloa pidä kuunnella, vaan oman sydämeni rummutusta. Se kertoo minulle tahtini. Sekuntiviisarin räpsähdykset eivät tarkoita mitään. Olin aina tähän pisteeseen asti kuunnellut kellon säännöllistä tiktak-ääntä ja juossut yrittäen pysyä mukana. Kellon mittaamia sekunteja tulee loputtomia määriä vielä senkin jälkeen, kun sydämeni ei enää jaksa sykkiä. Miksi siis kuuntelisin jotakin sellaista, joka jatkaa olemistaan täysin minusta riippumatta? Miksi olisin niin tyhmä ja julma itselleni, että jättäisin kuuntelematta tärkeimpää neuvonantajaani? Tämän ajatuksen livahdettua päähäni räväytin silmäni auki ja ponkaisin ylös sängyltä. Olenpa ollut aavistuksen verran tollo.
Pysähdyin, vastustin hetken aikaa kaikkea liikettä. Aivan kuin olisin pysäyttänyt keinun liikkeen juuri ennen kuin se heitti minut ympäri. Olen edelleen levossa. Olen pimeässä hetkessä odottamassa, että olen valmiimpi johonkin. Odotan. Se tuntuu kummalliselta. Olen aina uskonut siihen, ettei elämä odottamalla paremmaksi muutu. On aina tehtävä. Nyt syön sanani. Joskus on odotettava ja annettava maailman tehdä. Odottaminen ei ole sitä, että hautautuisin kuoppaan. Teen tavallisia asioita ja olen kuin ennenkin. Teen kuitenkin vain ne asiat, jotka haluan koko sydämestäni tehdä. En yritä olla tuolla, täällä, kaikkialla. Selvitän pyörivää päätäni hetken, ennen kuin on valintoja tehtävänä. Hyppään taas, kun rumpu rinnassani sanoo, että on aika.
Itse en tietenkään tiedä, mitä edessä on. Siitä olen kuitenkin varma, etten olisi pystynyt jatkamaan elämääni ilman tätä mustaa puolivuotista. Tällaisia vaiheita tulee vielä monia, sillä minä haluan muuttua. Olen avoin sille, etten pysy staattisena. Elämä saa muuttaa minua. Se tekee aina kipeää. Nyt kaikki on helpompaa, kun ymmärrän kipuani. Juokseminen on helppoa, koska juoksijalla on näkyvä suunta. Pysähtyminen on vaikeaa, koska se tarkoittaa näkymätöntä ja ennakoimatonta muutosta.
Lasikupu on poistettu minun ja maailman väliltä ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Uskallan muistella kipeitä aikoja. Pekkaa ja ukkia. Uskallan sanoa läheisilleni rehellisesti, kuinka tärkeitä he ovat. Elämä tuntuu iholla ja sen alla. Ystävät ja perhe ovat päivä päivältä lähempänä. Minun ihmiseni, yhä vain rakkaampia.
