Juoksuaskelin

Hey hey hey! Tällä viikolla olen saanut liitää paikasta toiseen niin kovalla vauhdilla kuin olen jaloistani päässyt. Tänään sain sovittua lomapäiväni pienen kinastelun jälkeen, mutta onpahan sovittuna. Maanantai ja tiistai tuntuivat kokonaiselta viikolta, ja vapaa vappupäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Pohdimme maanantaina Saksan harjoittelijan kanssa, kuinka YK:ssa voidaan taistella nälänhätää vastaan, kun omatkin työntekijät paiskivat ympäripyöreitä päiviä syömättä :D Maanantaina olin kärkkymässä turvaneuvoston suljettua konsultaatiota Sudanista ja Keski-Afrikan tasavallasta. Neuvosto kokousti kolmesta seitsemään, ja neuvoston ulkopuolisten maiden edustajat odottivat siis tämän ajan ulkopuolella pelaten Bejewelediä ja katsoen samoja uutisia 8 kertaa putkeen. Kokous venyi niin pikäksi, että meidät odottelijat heitettiin lopulta ulos koko päämajasta, ja neuvoston EU-brieffaaja (tässä kuussa Luxemburg) antoi meille lausunnon kokouksesta päämajan parkkipaikalla kello 19:15. Tästä hommasta on välillä järki kaukana. Tänään pääsin tosi mielenkiintoiseen humanitaarista apua käsittelevään tilaisuuteen Saksan edustustoon. Kerrankin tuntui, että olen edes vähän kartalla teemasta, kun keskustelu käsitteli kansalaisjärjestöjen ja valtiollisten toimijoiden välisiä suhteitä. Vähän eri meininki siellä Saksan talossa muuten, turvatarkastukset ja älyttömät valvonnat. Talossakin on 22 kerrosta, joten se on aika hulppean kokoinen pytinki meidän vaatimattoman kahden kerroksen edustuston rinnalla.

Viime sunnuntaina kävin reippaana tyttönä Staten Islandilla, Intiaanimuseossa ja Chelsea Marketissa. Olin takaisin kotona jo kolmelta iltapäivällä, ja vietin loppupäivän lempipuuhassani: juoden kahvia, syöden bagelia (Murray's Bagelista ostettu unikonsiemenbagel,  välissä jalopeñotuorejuustoa) ja lukien Sunday Timesia. Illalla kävin vielä juoksemassa joen rannassa.

Staten Islandin lautta oli mielenkiintoinen kokemus. Suosittelen! Lautta on ilmainen, ja matka kestää vajaan puolituntisen. Ihailin näkymiä kannella, jossa tuuli kyllä ihan hirveän kovasti ja kylmästi. Silti, ihanat maisemat. En jäänyt Staten Islandia kummemmin ihailemaan, vaan kävelin suoraan paluulauttaan.

Saksalaisen rouvashenkilön mestariotos.

Intiaanimuseo (National Museum of American Indians, 1 Bowling Green) oli tosi mielenkiintoinen. Sekin oli ilmainen ja näppärästi lähellä lauttaterminaalia. (Yritän hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti nämä ilmaiset aktiviteetit, joita kyllä riittää.) Jostain syystä minua on aina kiehtonut Amerikan intiaanien historia ja kulttuuri. Kyseinen museo on yksi niistä harvoista, joissa olen jaksanut kiertää jokaisen huoneen ja katsella kaikki artefaktit läpi teksteineen päivineen. Intiaanitaide on vaan niin jännää! Olisin mielelläni ostanut museon kaupasta jonkin muiston, mutta en löytänyt mitään niin kevyttä ja pientä esinettä (niin ja halpaa), jonka voisin varmasti raahata mukanani kotiin. Olisin voinut ostaa vaikka kaikki kaupan kirjat.

Jim Morrisonin takki, Jim oli intiaanisukua!

Mötley Cruen rummut.

Chelsea Market on fantastinen paikka. Sinne menen ostamaan kaikki tuliaiset. Täynnä pieniä puoteja, kahviloita, leipomoita ja ravintoloita. Kaikki New Yorkin kävijät, tämä on pakko kokea!

Vappuaattona kävimme Hannan ja Marian kanssa syömässä Hell's Kitchenissä Nizza-nimisessä italialaisessa ravintolassa  (9th Ave & 45 St.). Nappivalinta. Kaikki oli aivan äärettömän hyvää. Joimme vapun kunniaksi Cosmopolitanit (todella hyvää), alkupalaksi jaoimme grillattuja katkarapuja, pääruuaksi otin lohta ja jälkkäriksi cappuccinon sekä jäädykkeen. Olisin voinut nuolla lautaseni lohiannoksen jälkeen. Parasta ruokaa varmaan vuoteen, tai ehkä ikinä! Koko tuo yllämainittu setti maksoi tippeineen $49, eli ihan älyttömän vähän. Tänne palaan vielä. Pakko palatakin, kun en ottanut edes kuvia ruuasta. Olin liian innokas syömään.

Vappupäivän olimme työporukalla piknikillä Central Parkissa. Aurinko helli meitä vähän liikaakin, ja onnistuin polttamaan naamani. Taisin saada auringonpistoksenkin, sillä koko ke-to yö meni ihmeellisessä kuumehouruisessa tilassa ja päätä särki aivan hirveästi myös koko torstain.

Eilen hommasin VIHDOINKIN salikortin. Valitsin siis salikseni työmatkan varrella olevan Blink Fitnessin (Murray Hill, 3rd Ave & 40th St.). 16.6 asti kestävä jäsenyys maksoi aloitusmaksuineen $30 dollaria. Tänään töistä tullessani huomasin, että kotimetroaseman viereen on pistetty pystyyn Planet Fitness-ketjun sali, joka olisi sekin ollut edullinen. Nyt harmittaa ehkä aavistuksen verran, sillä tiedän etten tule Blinkiin neljää kertaa viikossa raahautumaan tunnin kestävän matkan takia.

Nyt on ihana, ihana perjantai-ilta ja viikonloppu tuntuu todella ansaitulta. Odottelen ruotsalaista Rebeckaa saapuvaksi New Yorkiin. Hän muuttaa alakerran kämppään, jonne itse muutan helatorstaina perästä. Susan ja kämppis täällä ylhäällä haluavat ilmeisesti enemmän tilaa, joten minut hätistellään toisaalle. Eipä se haittaa, pääsenpähän pois olohuoneesta ja saan enemmän omaa rauhaa. Omasta rauhasta puheenollen: Annie tai Austin (koirat) oli eilen popsinut huolella vaalimani korvapuustin! Löysin todistusaineiston eli paperivuoan huoneen lattialta töistä tullessani. Onko pulla tai kaneli vaarallista koirille?