Tällä hetkellä valmistatumiseni on aika lailla stopissa. Odottelen vakuutusyhtiöstä jo eilen mainittua vakuutustodistusta ja työnantajalta lisätietoa asunnosta. On kuitenkin yksi asia, johon voin paneutua: kieli. Kävin eilen kirjastossa lainaamassa venäjän kielen kirjoja. Minulla on omana muutamia erilaisia opuksia, jopa eri kielillä. Voin hakea näkökulmaa venäjän opetteluun niin suomen- kuin englanninkielisille tarkoitetuista materiaaleista. Yritän palauttaa mieleeni jo aiemmin oppimiani sanoja ja ilmaisuja. Uuden opettelu saa jäädä sitten paikan päälle. Olisi tietysti hyödyllistä osata esimerkiksi eri ruoka-aineiden nimiä, mutta uskon selviäväni ilman nippelitietoa. Toisin sanoen, uskon päätyväni pulskaan kuntoon, vaikken tiedäkään syömieni ruokien nimiä.
Letut on блины, syön niitä.
Venäjän kielen opiskelu on palkitsevampaa kuin esimerkiksi ranska, jota yritin yläkoulussa ja lukiossa päntätä. Palkitsevuus johtuu ilmiselvästi siitä, että venäjän osaaminen helpottaa arkeani täällä Suomessakin aivan valtavasti, mutta on siinä jotain muutakin. On hauskaa ymmärtää kyrillisiä aakkosia ja venäjän kielen kummallisia sanontoja. G yrittää aina kääntää vitsejä ja sanontoja suomeksi, mutta viime aikoina hän on todennut sanoman menevän paremmin perille venäjäksi. Minusta tuntuu, että venäjässä on suomen kieleen verrattuna paljon enemmän mahdollisuuksia ilmaista itseään erilaisilla painotuksilla, pikkusanoilla ja sävyeroilla. On kivaa tajuta, mitä merkityksiä pienillä seikoilla on. Olen haaveillut pienestä tytöstä asti kaksikielisyydestä, ja nyt olen kai parhaassa mahdollisessa tilanteessa, johon täysin suomenkielisessä ympäristössä kasvanut voi päätyä. Perheessäni puhutaan sujuvasti kahta kieltä! Vielä kun itse oppisin puhumaan venäjää yhtä hyvin kuin G suomea. Ehkä 20 vuoden päästä?
"Onnelliset syntyvät neuvostotähtien alla!"
(JES! Vakuutustodistus tuli sähköpostiin. Nyt viisumihakemus edistyy ja muutto on askeleen lähempänä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti