Liikkuminen on ihanaa. Käveleminen, juokseminen, venytteleminen, juttujen nostaminen. Kaikki yksinkertainen. Ihanaa. Urheiluhulluus on etuoikeus. Syön niin paljon kuin ehdin ja nukun pitkiä yöunia ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun. Missään muussa ei ole näin paljon järkeä. Pitkästä aikaa kaikki tuntuu raikkaalta ja kevyeltä. Se on näiden pienten hetkien ansiota.
Aika käydä sänkyyn lukemaan Charles Bukowskin Post Officea ja odottelemaan parantavaa unta. Aamulla on jälleen ohjelmassa juttujen nostelua. Hyvää yötä.
Kyllä pudonnut voi selvitä
Kadonnut löytyä
Paleltunutkin lämmön tuntea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti