Pieniä asioita

Päivät kuluvat nopeasti, kun on menossa oikeaan suuntaan. Niin, juuri sinne. 

Lauantaina meillä vieraili kotona koko joukko sekopäistä porukkaa. Saatiin napattua kuva ammattipursottaja Reimagdaleenasta.

Eilen nauroin pululle, joka istui itsepäisen pörheänä keskellä tietä. Tai siis nökötti, niin kuin pulut tekevät. Kävin puhuttelemassa sitä, mutta ei se suostunut liikahtamaankaan. Nauroin sitten makeasti myös omalle säälittävälle yritykselleni.

Otettiin lemmikiksi kuristajakäärme. Se asuu keittiössä ja säikyn sen majesteetillista presenssiä edelleen joka päivä. 

Menen torstaina vihdoinkin kokeilemaan hotjoogaa. Niina on puhunut siitä jo syksystä asti, ja nyt minä sitten varasin tunnin. +35 astetta ja taipuu taipuu. Puolitoista tuntia! En malta odottaa.

Odota ikuisuus

Odota toinen

Niissä päättymättömissä päivissä ota käteesi kynä

Oikea kynä

Kirjoita ikuisuus

Kirjoita toinen

Jossain on sittenkin jotain järkeä

Liikkuminen on ihanaa. Käveleminen, juokseminen, venytteleminen, juttujen nostaminen. Kaikki yksinkertainen. Ihanaa. Urheiluhulluus on etuoikeus. Syön niin paljon kuin ehdin ja nukun pitkiä yöunia ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun. Missään muussa ei ole näin paljon järkeä. Pitkästä aikaa kaikki tuntuu raikkaalta ja kevyeltä. Se on näiden pienten hetkien ansiota. 

 

Aika käydä sänkyyn lukemaan Charles Bukowskin Post Officea ja odottelemaan parantavaa unta. Aamulla on jälleen ohjelmassa juttujen nostelua. Hyvää yötä.

Kyllä pudonnut voi selvitä

Kadonnut löytyä

Paleltunutkin lämmön tuntea

Villieläimiä ja ruokakuulumisia

Anninan kanssa käytiin muistaakseni perjantaina luonnontieteellisessä museossa. Sielläkin on vapaaehtoinen maksu, joten maksettin $10 per henkilö. En millään kehtaa mennä noihin museoihin maksamatta, ja muutenkin niitä pitää tukea. Museo oli jännä, mutta oltiin vähän kärsimättömiä. En voi ymmärtää miks museoista tehään näin isoja?!?! Menee ikä ja terveys kierrellessä.

Huomaatteko muuten et oon vähän tylsä. Kierrän vaan museosta toiseen. Käyn mä välillä drinkeilläkin ja syömässä jossain. Enimmäkseen hengailen kuitenkin K-70-paikoissa, esim. museoissa. Aika paljon oon myös salilla ja kotona, niin ku Suomessaki. Oonko jo valittanu tätä mun työmatkaa? Siinähän menee siis tunti suuntaansa, eli esimerkiksi tänään ku menin töistä suoraan salille ja sieltä treenikamoissa kotiin, olin kotona vaille kahdeksalta. Mä en oikeesti vaan jaksa jäädä mihinkään kaupungille hengailemaan. Ehkä noin kerran viikossa käydään jossain kahvilla tai drinkillä töiden jälkeen. Kertaakaan en oo vielä käyny missään klubilla tai semmosella. MUUUMMOOOOO. Muumio.

Kierreltiin Anskun kaa Bleeckerin St.lla, ja bongasin yhessä ikkunassa tosi isoja keksejä. Sit katoin ylös ja huomasin, että puoti oli Rocco's eli kaupungin paras juustokakkupaikka. No sinne siis. Annina tais jäädä kadulle ihmettelemään hetkeks ku musta jäi vaan pölypilvi hävitessäni ovesta sisään. Otettiin juustokakkupala puoliks, joka oli kyllä hyvää, mut kattokaas tätä. 

Mä ainakin tykkäsin! Olin niin ähkyssä että itketti. Ruuasta tuli mieleen.. Oon saanu täällä vähän kummallisen maineen työpaikalla. Mä oon kuulemma joku ruoka-addikti. Kun en syö, puhun ruuasta, suunnittelen mitä syön seuraavaks, utelen mitä muilla on välipalana, tutkin ravintoloiden ruokalistoja... (Ps. En oo käyny muissa ravintoloissa ku työpaikan lähellä olevassa Elite-lounaspaikassa useammin kun kerran. Ei ku oonpas! Shakeshackissa oon käyny hamppareilla kaks kertaa, mut nekin oli eri ravintolat. Pitää kokeilla vaihtoehtoja!) Oon kuullu jo monta kertaa et oon omituisen laiha näin suursyömäriks. Minkä mä sille voin että ruoka on hyvää! Ja sitä paitsi, en oo ainoa. Annika on ihan samanlainen. Meidän keskustelut käsittelee 90 prosenttisesti ruokaa.

Ja kyllä mä käyn salillakin. Oonpas kurjan näköinen :D Pari salitarinaa muuten. 1) Oon bongannu täällä muutaman tyypin käyttävän hammassuojia salilla. Yks teki penkkiä, toinen rinnallevetoa. Ylireagointia, much? 2) Tytöt ottaa strategisia mittoja joka salikäynnin jälkeen pukkarissa. En vitsaile. Se on trendikästä. 3) Täällä salin PT:t tulee ihan tosi helposti neuvomaan salilla, mikä on ihanaa. Aina saa uusia vinkkejä ku vaan kysyy. Eikä tarvii kyllä ees kysyä. 4) Joitakin sais neuvoa vähän rankemmalla kädellä. Tänään tais yheltä pojulta mennä selän välilevyt lopullisesti, oli sen näköistä meininkiä. Anninan lippis muuten lainassa! Lupaan pitää siitä huolta.

Rebecka tutustutti mut plantaanien ihmeelliseen maailmaan. Plantaani on siis ruokabanaani, oon nähny näitä Suomessaki. Ihan mahtavan hyvää, ku paistaa pannulla, suolaa pintaan ja red hot saucen kanssa naamaan. Vähän niinku ranskalaisia mut Hese-kammoiselle uppoo paremmin.

Oltiin Annen kanssa katsomassa Euroviisuja Estonian Housessa. Oli vähän ankee tunnelma, kun sekä Suomella että Virolla meni niin surkeesti. Tuli kuitenkin kotoinen olo tuolla, ku puhuttiin vähän niin ku suomea ja englantia semmosella ralliaksentilla. Oli siellä yksi iloinen ihminen: vanha virolainen mies, joka joi vodkaa ja tarjoili kaikille suolakurkkuja. Kun kieltäydyin, se huusi viro-suomi-sekoituksella: "Kurkku ei kelpa! Mina oon kurgumestari!" Hassua.

Eilen kävin seikkailemassa Williamburgissa. Sitä ennen olin käyny bagelilla Tompkins Square Bagelissa Manhattanin puolella (Avenue A & 10th St.). Täydellä masulla oli hyvä kastella varpaat sateessa. Ei oikein oo kuvia ku kaikki näytti niin kamalan apaattiselta, vaikka alue on kyllä hieno. Paljon houkuttelevia antiikkikauppoja ja kirppareita, joilla kävin hipelöimässä lipastoja ja kirjoja. Mitään en tällä kertaa ostanut.

Siinäpä viimeisimmät kuulumiset. Tänään tulin tosiaan vaan kotiin salilla käytyäni, ja aion kohta jo mennä nukkumaan. En saanut viime yönä oikein nukuttua. Taulukin hyppäsi alas seinältä ihan vain etten saisi adrenaliinipuuskaltani unta.

Ai niin, kerronpa suunnitelmista. Työkaverille on luvassa "just-got-married"-bileet, jonne tulevat kaikki työpaikan naiset. Vielä ei ole ihan selvää missä juhlat on, mutta pelkään pahoin että niistä tulee rankat. Samana viikonloppuna (2.6) menemme myös Yankeesin peliä katsomaan työporukalla. Ensi viikonloppuna on taas pitkä vapaa, kun on yksi lomapäivä ja Memorial Day. Siihen ei vielä ole suunnitelmia. Jonnekin rannalle olisi kiva lähteä. Pitäisiköhän ihan tutkia asiaa ja ostaa bikinit.

NY Islanders vs Pittsburgh Penguins

Sunnuntaiaamuna kello 8 lähdin kohti Long Islandilla sijaitsevaa Nassau Coliseumia. Olin napannut perjantai-iltana itselleni lipun viime hetkellä New York Islandersin ja Pittsburg Penguisin peliin. Hinta oli hieman yli $50, mikä on noin kolmasosa Madison Square Gardenin lippujen hinnoista. Matkustin peliin junalla, Penn Stationilta Freeportiin ja siitä bussilla areenalle. Long Islandin busseissa käy MTA:n metrokortti, mikä oli iloinen ylläri.

Olin täyden aamupäivän bussin ainoa vaalea matkustaja. Tultuani perille Coliseumiin totesin, että keskellä tummaihoisten asuttamaa aluetta töröttävä jäähalli on kummallinen ilmiö. Jääkiekkoa kun ei varmaankaan yksikään tummaihoinen niillä kulmilla seuraa, vaan laji on valkoisten keski-ikäisten ja keskivartalolihavien valtakuntaa.

Reviiriään nämä fanit (on faneja toki oikeasti kaikkia kokoja ja näköjä) ilmineeraavat hirvittävällä huudolla ja älämölöllä. Korvissa tinnitti pelin jälkeen seuraavaan päivään asti. Mitään soittimia niillä faneilla ei katsomossa ollut, vaan ne saivat kaiken mökän aikaan HUUTAMALLA! Taputin siinä mukana, sillä en kehdannut mököttää paikallani hiljaa. Seremoniaan kuului myös nousta joka välissä seisomaan ja pyöritellä "rally towelia", eli jokaiselle paikalle jaettua NY Islandersin oranssia rättiä. Harmittaa, kun viereinen ukkeli kähvelsi minun rallipyyhkeeni jossain välissä, enkä saanut sellaista muistoksi. Valehtelematta 95 prosentilla katsojista oli jokin faniasuste päällä, se vaan kuuluu jutun juoneen. Itselläni oli onneksi Islandersien värinen sininen takki.

Saatoin vähän herkistyä (itkeä), kun Malkin luisteli jäälle. Se on vaan niiiiiin hyvä. Muutenkin peli oli tosi viihdyttävää ja vauhdikasta. Pelin tiimellyksessä näkyi ihan toisenlaisia kikkoja ja kuvioita kuin SM-liigassa. Olin salaa koko ajan Pensin puolella, vaikka tietysti olisin toivonut kotivoittoa. Ykköserä oli tosi hyvä, kakkonen vähän iisimpi ja kolmosessa (ja jatkoerässä) räiskyi taas. Tuntui kyllä, että pelissä riitti katsottavaa koko rahan edestä, ja enemmänkin olisin voinut maksaa. Istuin melko ylhäällä kulmassa, mutta paikka oli erinomainen.

Jenkeille pitää näyttää kansallislaulun sanat, ei ne muuten osaa. 

Geno! 

Sidney!

Yllätyin ja järkytyin siitä, miten Islandersin fanit suhtautuivat vastustajiin. Pensin faneille huudeltiin tosi törkeitä juttuja heidän ilmestyessään katsomoon. Pensin faneja heiteltiin roskilla! Malkin (<3) sai kuulla olevansa kaikki mahdolliset ruumiinaukot ja eritteet. Pelin päätyttyä ja Islandersien hävittyä pelaajat katosivat jäältä salamana, sillä kimpaantuneet katsojat alkoivat pommittaa heitä pulloilla ja kaikella rojulla. Mikä ihmeen apinatarha se oli!?

Poispäin tulin taksilla Westburyyn ja siitä junalla Penn Stationille. Junat maksoivat yhteensä $17. Olin väsymyksen ylimmällä tasolla päästyäni kotiin, ja simahdin sohvalle kahdeksan aikaan. Kiva reissu, yksinkin, mutta oli kyllä rankkaa.

Vähän ei riitä, on saatava kaikki

Luinpa tässä eräänä yönä kirjan:

Eva Wahlströmin Homma hanskassa (Lite räcker inte, Otava 2007) on ollut lukulistallani siitä asti, kun ensi kerran kokeilin nyrkkeilyä kuntonyrkkeilykurssilla pari vuotta sitten. Kurssilla mätkimme enimmäkseen säkkiä ja pistehanskoja, mutta jossain vaiheessa mukaan tulivat myös pienimuotoiset skabailut. Ensiksi pelotti: treenipari tähtää ihan oikeasti päähäni, minun ON väistettävä. Entä jos en ehdi?! Jännittävää ja saakelin rankkaa. Pidin lajista saman tien, ja halusin tietää enemmän oikeiden nyrkkeilijöiden elämästä. Millaista on saada turpaan ilta toisensa jälkeen? Millaista on olla painoluokkaurheilija ja noudattaa ikuista dieettiä? Miten pää kestää? Kirja ei olisi kysymyksiini voinut paremmin vastata. Vaikka harrastus on toistaiseksi tauolla, mielenkiintoa lajiin riittää silti. Lisäksi pidän yleensäkin urheilijan elämästä kertovasta kirjallisuudesta. Ihailen Evan kaltaisia naisia, jotka ylittävät rotkoja sukupuolten välisissä rajanvedoissa. Häntä kiellettiin nyrkkeilemästä, eikä "akkaa" suostuttu hyväksymään treeneihin mukaan. Kuinkas kävikään. Hänestä kuoriutui pirun hyvä nyrkkeilijä ja urheilija juuri sen takia, että hän joutui olemaan ei-nainen. Kaiken loistavuutensa lisäksi hän on todella inspiroiva persoona, ja nättikin vielä.

Kirjassa Eva kertoo elämästään lapsuudesta ammattiurheilijan arkeen saakka. Tarinat muodostavat sillan alkupisteen ja nykyhetken välille ja siitä on selkeästi nähtävissä, miksi Eva on juuri Eva. Vahva, itsenäinen, kurinalainen ja nokkela. Ai että, mitä ylistystä. Kirjasta kuultavat läpi henkisen psyykkauksen jäljet. Hän tietää, missä on hyvä ja missä paras, eikä pelkää sanoa sitä ääneen. Välillä tämä kuitenkin ärsytti minua, mutta se johtui ennemminkin kirjoitustyylistä kuin sisällöstä. (Huom. Kirjan on suomentanut Jaana Nikula.) Tyylillisesti toteavat lauseet tekivät itsevarmuudesta koppavan kuuloista.

Kirja opetti minulle paljon uutta ammattiurheilijan ja nyrkkeilijän arjesta. Olen ikuisuuden ihannoinut urheilijoita, heidän kanttiaan ja kestävyyttään. Nyt uskon, että kaikki ihailemani ominaisuudet on kuitenkin kulissia. Urheilua heijastelee enemminkin raadollinen epävarmuus kuin onnistuminen. Itsensä rikki repiminen ei takaa mitään. Aina on olemassa parempia kilpakumppaneita, epärehellisiä tuomareita, vatsapöpöjä ja lentoliikenteen sotkuja, jotka voivat viedä maton alta. On vain elettävä tulevaisuutta varten. Jossain siellä on hetki, jolloin kaikki tähdet ovat oikeassa linjassa taivaalla. Ei voi tehdä muuta kuin treenata ja hioa itsestään yhä kirkkaampaa timanttia. 

Murtunut nenä, leikattu olkapää, itsensä näännyttäminen ennen punnitusta ja äärimmäinen stressi. Hyväksytyksi tuleminen ja vapaus tehdä rakastamaansa asiaa päivästä toiseen parhaiden valmentajien silmän alla. Kaikki samassa paketissa, ota tai jätä.

Nuoruus on seikkailu ja minähän olen ikinuori

Hei taas, ystävä. Vuoden vaihtuminen on lupausten, listojen ja suunnitelmien aikaa. Puoli tuntia sitten uhosin, etten suunnittele tulevaa. Noh, joskus joutuu syömään sanansa... Sosiaalisen paineen alistamana minäkin joudun pohtimaan mennyttä ja tulevaa saadakseni mielenrauhan. Inspiraatiota haen Siltsun versiosta Katri Helenan biisistä Nuoruus on seikkailu. Tottahan se on, nuoruus on aivan uskomaton seikkailu. Mutta en tyydy siihen. Eikö koko elämän pitäisi olla seikkailu: eksymistä ja taas löytämistä? Näin aion elää loppuun asti! Löytäen itseni aina uusista paikoista, oli ne sitten fyysisiä sijainteja tai olotiloja.

Kiinalaisessa horoskoopissa vuosi 2013 on käärmeen vuosi. Voisipa näin -89 syntyneenä ajatella, että on minun vuoteni. Viime vuosi oli aivan uskomatonta tykitystä, ja oletan saman jatkuvan. Nyt mennään eikä meinata! Mitä on siis aikeissa? Tässä viisikohtainen listani.

• Gradu ja harjoittelu (muitakin opintoja olisi vielä pikkuriikkisen tehtävänä) - VALMISTUMINEN?!
• Ystävyyksien, rakkauden ja perhesiteiden hoivaaminen
• Liikunta - "I plan not to work out, but to train. It makes more sense." Rakastan urheilua, sen katsomista, sen tekemistä ja siitä puhumista. Siispä teen mitä rakastan ja teen sitä usein.
• Kirjoittaminen omaksi iloksi
• Lihansyönnin vähentäminen ja kotimaisen kalan sekä proteiinirikkaiden kasvisten käytön lisääminen

Tammikuu on klassikko: herkuton kuukausi. Tähän kannusti Annika :) Samassa veneessä ollaan koko sakki. Minulla on paljon liikuntaideoita ja -motivaatiota, joten saatanpa kirjoitella lähipäivinä esimerkiksi viimeaikaisista juoksumusiikkilöydöksistäni ja lempparitreeneistäni. Kunhan palaamme Tampereelle, testaan uuden kuuden kilon kuntopalloni ja speedropen crossfitin hengessä ja raportoin rapakunnostani täällä. Voisin myös julkistaa kauan kaavaillun "unelmieni liikuntapaikka"-postaukseni. Olen testannut parin vuoden aikana reilut kymmenen kuntosalia ja -keskusta eri puolilla Suomea. Minulle on piirtynyt mieleeni suunnitelma ihanteellisesta paikasta harrastaa omia lajejani. Saisinpahan suunnitelmani jonnekin ylös julkaistuani sen. Haha.

Nyt jatkan White Collarin ensimmäisen kauden parissa. Hyvää viihdettä loman viimeisiin päiviin.