Ihmisen kauneudesta

Ihmisen tekee kauniiksi tunne. Viehättävällä ulkonäöllä ei ole mitään painoarvoa, jos sen kautta ei koskaan saa marssia esiin koko tunteiden pataljoona. Kauneutta on myös ajatus ja sen ilmaisun voima. Kauneus sallii erimielisyydet, muttei koskaan julmuutta. Se sallii tyhmyydenkin, muttei milloinkaan välinpitämättömyyttä.  

Kaunis ihminen on hän, joka saa minut hengittämään syvempään kuin aikoihin. Hän saa minut kysymään asioita, joita en ole vuosiin pohtinut; en sitten lapsuusvuosien. Kaunis ihminen tekee minulle sanattoman lupauksen vain tästä hetkestä eikä mistään enemmästä, ja silti uskon että kohtaamme vielä. Elän hetkestä toiseen tietäen, että kauneus on totta. Hänen kanssaan näen maailman niin kuin se on ja opin, ettei mikään ole hyvää, ei pahaa. On vain valot ja sen värit. On vain varjot ja pimeät hetket.

Kaunis ihminen saa minut unohtamaan kaikki tavat kuvailla itseäni, sillä hänen kanssaan olen valmis olemaan mitä vain. Kaikessa vilpittömyydessäni olen paljas ja valmis kohtaamaan kaiken sen, mitä en tiedä olevan olemassakaan. Huomaan ajattelevani, etten halua lähteä pois. Ajatus on mielessäni kirkas kuin lausuttu sana. Luulin, että minut on tehty lähtemään pois kaikkialta ja kaikkien luota, mutta hänen kanssaan minulla on taivaallinen olo. Kaikki kaunis ja tosi on tässä. Hän herättää unelmani henkiin, ja saa minut pelkäämään itseäni ja elämän täyttymättömyyttä. Ryhdyn taisteluun pelkoa vastaan. Ymmärrän, että tässä on tilaisuuteni voittaa kaikki ne rajat, joita olen kuvitellut itsessäni olevan.

Kuvittelen mielessäni tähtitaivaan ja kaksi salaperäistä ilmettä sen kirkkauden alla. Tuijotan kauniin ihmisen vierellä kohti taivasta ja näky on kuin katsoisin häntä. Tummissa sävyissä liikehtivä ja ääretön täynnä kristallinhohteista valoa. Haluan katsoa ikuisesti, mutta tiedän, että hetki tulee päättymään. Minuun kasvaa kaipuu kauniin ihmisen äärelle. Koskaan tuo kaipuu ei kuitenkaan sula pois täydellisen onnen tieltä, sillä niin kuin minä en koskaan voi tuntea enempää tähtitaivasta kohtaan, en koskaan voi olla yhtä kauniin ihmisen kanssa. Ikuinen ikävä pysyy. 

Kauniit ihmiset ovat ystäviäsi, rakkaitasi. Kun jälleen joskus kohtaat kauniin ihmisen, sinulle tarkoitetun, älä päästä irti. Voit antaa hänen mennä ja jatkaa matkaansa, mutta älä koskaan unohda. Vasta unohdettuasi olet luopunut. Ennen kuin kauniin ihmisen kuva sielusi syvyydestä putoaa ja toiveistasi hiipuu, ei ole koskaan liian myöhäistä kertoa kuinka hän sai elämäsi syttymään uudelleen.