News flash

Olen haaveillut New Yorkista vuosia ja taas vuosia. Olen haaveillut ulkoministeriön hommista koko pienen ikäni, ja nyt sain harjoittelupaikan Suomen YK-edustustosta. On erittäin vaikeaa uskoa, että olen lähdössä unelmieni työpaikkaan unelmieni kaupunkiin alle viikon päästä. Onko tämä minun elämäni? Kuka siitä suunnitteli näin mahtavan?! Mikään tavoiteltavan arvoinen ei tule tarjoittimella, niin olen jälleen todennut. Olen tehnyt kovasti töitä harjoittelun toteutumisen eteen, ja jätän muun muassa gradun jäähypenkille rauhoittumaan. Miettiköön siellä syntyjä syviä heinäkuuhun asti. Minä lähden merten taa hakemaan inspiraatiota elämään.

Voisinpa kaataa tähän päässäni myllertävän hirmumyrskyn, mutta kun en voi. Sitä ei voi sanoiksi pukea, se täytyy elää. Nyt harjoittelun lopullisesti varmistuttua uskallan kuitenkin alkaa paljastaa tulevaa pala palalta, joten saan purettua jännitystäni edes hieman kirjoittamisen kautta. Paniikki huudolla ja itkulla höystettynä, raivokas nauru, epäusko, kauhu ja into vuorottelevat. MHWIIIH! Kohta pitää olla valmis lähtöön! Tehkää jo se viisumi niin saan ostaa lennot! Mä en osaa mitään. Miten puhutaan englantia? Miten käytetään metrokorttia (---> youtube-videot auttoivat tällä heikolal hetkellä)? PILVENPIIRTÄJIÄ. Kevät New Yorkissa. Yhdistyneet kansakunnat, vai oliko se kulmakarvat. Joka tapauksessa, minä, siellä. Ymmärrättekö? Us-ko-ma-ton-ta.