Bronx, Arms Trade Treaty ja Yale

Kirjoittelenpa nyt tapani mukaan yhdessä postauksessa koko viikon tapahtumat. 

Viime viikon sunnuntain vietimme isolla porukalla päivää Bronxissa. Ohjelmassa oli Bronxin eläintarha, Zero Otto Nove -ravintola Bronxin pikku-Italiassa ja lopuksi Yankeesin (baseball-) peli. Mahtava päivä!

Kirahvit on maailman ihanimpia eläimiä.

 Piti testata, että kai mun käsi on pienempi kuin urosgorillan. No olihan se onneksi.

Otin Zero Otto Novessa hassun pizzan, jossa oli tomaattikastikkeen sijasta kurpitsapyrettä (butternut squash puree). Erittäin hyvää ja kummallista!

Baseballpeli oli hauska! Ymmärsin pelistä loppujen lopuksi yllättävän paljon, sillä olin katsonut pari peliä telkkarista. Ottelu loppui vaan kesken sateen takia, mutta Yankees oli häviöllä muutenkin.

Maanantai oli jännittävä päivä töissä. Ulkoministeri Tuomioja tuli edustustoon, ja pääsin esittäytymään. Edustustoon tuli myös useiden muiden maiden ulkopolitiikan johtohahmoja aamiaiselle ennen asekauppasopimuksen allekirjoitusta. Pääsin todistamaan itse allekirjoitustilaisuuttakin! Taisi olla ulkopoliittisen urani huippukohta, kun istuin salissa Suomen edustajana hurraamassa muun muassa Togolle, Tuvalulle ja Mauritanialle heidän edustajiensa raapustaessaan allekirjoitukset kirjaan. USKOMATON fiilis. Suomi on tehnyt paljon sopimuksen syntymiseksi, joten tämä oli merkittävä hetki. 67 maata allekirjoitti sopimuksen ensimmäisenä päivänä, mikä on paljon yli odotuksien.  

Lounassmoothiet.

Meillä oli vakavia ongelmia kotona alkuviikosta. Yläkerrasta valui vettä kylppärin katon läpi ja teki pahaa jälkeä. Talon talkkari ei saa paljoakaan aikaiseksi, joten tilanteeseen puuttuminen kesti kauan. Korjaustoimia odotellessa...

Perjantaina oli työpaikan virkistyspäivä. Kiersimme kolme viinitilaa Long Islandilla "party busilla" ja maistelimme paikallisia viinejä. Ihan kiva päivä, mutta myrskyisä sää vaikutti tunnelmaan. Floridassa riehuneen trooppisen myrskyn pahin kärki jätti onneksi saapumatta New Yorkiin!

Illalla kävimme vielä toisen poliittisen harjoittelijan kanssa edustamassa Turkin legendaarisissa juhlissa, joissa oli ihan järkyttävä meno. Olisi pitänyt boikotoida kokonaan, poliittisista syistä tietenkin, mutta pakko oli kurkata. Virhe. Siellä oli turvaneuvostomaiden virkamiehet ja -naiset täydessä vauhdissa, mutta ei harjoittelijoillakaan yhtään rauhallisempi tahti ollut. 

Tänään oli jännittävä päivä! Lähdimme kahden työkaverin ja erään suomalaisen tytön kanssa New Haveniin, Yalen yliopistoon päiväretkelle. New Haveniin pääsee junalla (Metro-North) Grand Centralilta, ja edestakainen lippu makso $31. Matka kesti vajaat pari tuntia.

Kävimme lounaalla Louis Lunchissa, jossa on (tosi?)tarinan mukaan keksitty burger! Vaihtoehtoja burgereissa ei ole, vaan on otettava mitä annetaan. Jos ryhtyy vaatimaan muutoksia, joutuu pihalle puljusta. Burger oli hyvä, paksu pihvi paahtoleipien välissä.  Lisukkeeksi tuli perunasalaattia, jota en kuitenkaan jaksanut popsia. Surku.

Lounaan jälkeen loikkasimme Yale-kierrokselle! Ihana, ihana, ihana paikka. Jos minulla olisi ylimääräiset $250 000, tuolla haluaisin opiskella. Minulla oli kampuksella kävellessäni todella iloinen ja kotoisa olo. Ostin Yale-paidan ja housut, joten voin nyt kuvitella olevani Rory Gilmore. Yalessa kannattaa lähteä käymään, jos New Yorkissa majailee pidemmän aikaa.

Yksi Gutenbergin ensimmäisen painokoneen seitsemästä tuotoksesta, Uusi testamentti.

 Hullaannuin Sterling-kirjastosta, totta kai. Syyyyyvä huokaus.

Ensi viikko on viimeinen kokonainen työviikko, ja kiireinen sellainen tulee olemaankin. Suunnitelmissa vapaa-ajalla on urheilla (läski kertyy, kuten ruokakertomuksista varmaan kuulee, mutta väliäkö tuolla), käydä ehkä jossakin teatterissa, jos satun saamaan lipun ja etsiä tuliaisia.

Rannalla vaan löhöän

Moi! Olin tänään Hannan kanssa Coney Islandilla virkistäytymässä helteisen auringon alla. Aivan kuin olisi ollut lomalla jossain kauempana, oli niin ihana pikkuretki!

Rannalle pääsee metrolla aivan hollille, matkassa vierähti noin tunti keskikaupungilta, kotoa siis 1,5 tuntia. Kävimme hakemassa syömistä, löhöilimme pari tuntia rannalla ja kävimme katselemassa huvipuistoa. Lopuksi nappasimme kesän ekat ulkojätskit. 

Anninan lippis on jämähtänyt mun päähän, pidän sitä tosi paljon. Se on vaan niin kätevä! Ostan kyllä Anskulle uuden, kun oon nyt tämän ryöstänyt. Go Yankees. Nytkin katon telkkarista niiden peliä, yritän valmistautua huomiseen. Huomenna olemme siis menossa paikan päälle katsomaan Yankees - Red Sox.

Pikakatsaus muihin aktiviteetteihin tällä viikolla. Oikeastaan voisin palata ihan viikon takaiseen sunnuntaihin, kun kävimme Hannan kanssa Clinton Street Baking Companyssa brunssilla. Jonotimme sinne 2,5 tuntia, ellen aivan väärin muista. Paikka on pienenpieni ja äärimmäisen, äärimmäisen suosittu. Ihmiset tulevat maailman ääristä asti Clintonin brunssille. Hyväähän se oli juu, mutta toiste en jonottaisi. Söimme puoliksi aamiaistortillan ja pancakesit.

Maanantaina oli Memorial Day, eli vapaapäivä. Lähdimme Rockaway Beachin rannalle Queensiin. Matka kesti 2 tuntia, mutta viime torstaista alkaen A-juna alkoi liikennöidä ihan perille asti, joten matka taittuisi paljon nopeammin. Rannalla tuuli kovasti, vaikka muuten olisi ollut lämmin. Silti, olipa kiva olla poissa kaupungista.

Sandy murjoi rantaa ihan urakalla, ja kävelykatu on vieläkin sirpaleina. Talojen seinät ovat aivan kuopilla, aivan kuin joku olisi kivittänyt rakennuksia. Pelottavaa miettiäkin, millainen myrräkkä Sandy oli. 

Keskiviikkona kävimme muutaman työkaverin ja heidän Suomi-kavereidensa kanssa Apollossa Amateur Nightissa. Illan ideana on, että amatööriesiintyjät tanssivat/laulavat tms, ja yleisö joko aploodeeraa heidät jatkoon kilpailussa tai buuaa heidät pois lavalta. Illan voitti Michael Jackson-klooni Malcolm, joka tanssi aivan kuin Michael itse. Mieletön! Kämmenet oli kipeät illan jälkeen, kun taputin kaikille esiintyjille niin kamalasti. Lippu maksoi opiskelijalle vaivaiset $12, mikä oli kyllä ihan mahtava hinta niin hyvälle showlle. Suosittelen!!

Eilen juhlimme työkaverin "just-got-married"-polttareita. Kävimme Hunk-o-maniassa. Kyllä, miesshowssa. Sellaisesssa, jossa miesstripparit tai mitkä lie sheikkaavat univormuissa ja ilman univormuja. Olin shokissa. Olen edelleen. En mene enää ikinä mihinkään, mihin liittyy sana "hunk". Oikeasti! Ällöttävää! Ne miehet heittelivät polttarisankareita pitkin lavaa ja hinkkasivat minkä kerkesivät. Ehdimme käydä sanomassa niille juuri ajoissa, että meidän sankaria ei sitten viskellä. Kaikki työpaikan naiset olivat paikalla, koko diplomaattikaarti. Pohdin tätä mielikuvaa vielä monet kerrat ja nauran kippurassa. Ilta päättyi aikaisin, kun sekä polttareiden järjestäjä että sankari uupuivat (tequilasta?). Aamulla olin jo yhdeksän aikaan hereillä ja klo 12 olinkin jo matkalla rannalle. 

Huomenna siis Bronxia ja baseballin maailmaa valloittamaan. Jes.

Villieläimiä ja ruokakuulumisia

Anninan kanssa käytiin muistaakseni perjantaina luonnontieteellisessä museossa. Sielläkin on vapaaehtoinen maksu, joten maksettin $10 per henkilö. En millään kehtaa mennä noihin museoihin maksamatta, ja muutenkin niitä pitää tukea. Museo oli jännä, mutta oltiin vähän kärsimättömiä. En voi ymmärtää miks museoista tehään näin isoja?!?! Menee ikä ja terveys kierrellessä.

Huomaatteko muuten et oon vähän tylsä. Kierrän vaan museosta toiseen. Käyn mä välillä drinkeilläkin ja syömässä jossain. Enimmäkseen hengailen kuitenkin K-70-paikoissa, esim. museoissa. Aika paljon oon myös salilla ja kotona, niin ku Suomessaki. Oonko jo valittanu tätä mun työmatkaa? Siinähän menee siis tunti suuntaansa, eli esimerkiksi tänään ku menin töistä suoraan salille ja sieltä treenikamoissa kotiin, olin kotona vaille kahdeksalta. Mä en oikeesti vaan jaksa jäädä mihinkään kaupungille hengailemaan. Ehkä noin kerran viikossa käydään jossain kahvilla tai drinkillä töiden jälkeen. Kertaakaan en oo vielä käyny missään klubilla tai semmosella. MUUUMMOOOOO. Muumio.

Kierreltiin Anskun kaa Bleeckerin St.lla, ja bongasin yhessä ikkunassa tosi isoja keksejä. Sit katoin ylös ja huomasin, että puoti oli Rocco's eli kaupungin paras juustokakkupaikka. No sinne siis. Annina tais jäädä kadulle ihmettelemään hetkeks ku musta jäi vaan pölypilvi hävitessäni ovesta sisään. Otettiin juustokakkupala puoliks, joka oli kyllä hyvää, mut kattokaas tätä. 

Mä ainakin tykkäsin! Olin niin ähkyssä että itketti. Ruuasta tuli mieleen.. Oon saanu täällä vähän kummallisen maineen työpaikalla. Mä oon kuulemma joku ruoka-addikti. Kun en syö, puhun ruuasta, suunnittelen mitä syön seuraavaks, utelen mitä muilla on välipalana, tutkin ravintoloiden ruokalistoja... (Ps. En oo käyny muissa ravintoloissa ku työpaikan lähellä olevassa Elite-lounaspaikassa useammin kun kerran. Ei ku oonpas! Shakeshackissa oon käyny hamppareilla kaks kertaa, mut nekin oli eri ravintolat. Pitää kokeilla vaihtoehtoja!) Oon kuullu jo monta kertaa et oon omituisen laiha näin suursyömäriks. Minkä mä sille voin että ruoka on hyvää! Ja sitä paitsi, en oo ainoa. Annika on ihan samanlainen. Meidän keskustelut käsittelee 90 prosenttisesti ruokaa.

Ja kyllä mä käyn salillakin. Oonpas kurjan näköinen :D Pari salitarinaa muuten. 1) Oon bongannu täällä muutaman tyypin käyttävän hammassuojia salilla. Yks teki penkkiä, toinen rinnallevetoa. Ylireagointia, much? 2) Tytöt ottaa strategisia mittoja joka salikäynnin jälkeen pukkarissa. En vitsaile. Se on trendikästä. 3) Täällä salin PT:t tulee ihan tosi helposti neuvomaan salilla, mikä on ihanaa. Aina saa uusia vinkkejä ku vaan kysyy. Eikä tarvii kyllä ees kysyä. 4) Joitakin sais neuvoa vähän rankemmalla kädellä. Tänään tais yheltä pojulta mennä selän välilevyt lopullisesti, oli sen näköistä meininkiä. Anninan lippis muuten lainassa! Lupaan pitää siitä huolta.

Rebecka tutustutti mut plantaanien ihmeelliseen maailmaan. Plantaani on siis ruokabanaani, oon nähny näitä Suomessaki. Ihan mahtavan hyvää, ku paistaa pannulla, suolaa pintaan ja red hot saucen kanssa naamaan. Vähän niinku ranskalaisia mut Hese-kammoiselle uppoo paremmin.

Oltiin Annen kanssa katsomassa Euroviisuja Estonian Housessa. Oli vähän ankee tunnelma, kun sekä Suomella että Virolla meni niin surkeesti. Tuli kuitenkin kotoinen olo tuolla, ku puhuttiin vähän niin ku suomea ja englantia semmosella ralliaksentilla. Oli siellä yksi iloinen ihminen: vanha virolainen mies, joka joi vodkaa ja tarjoili kaikille suolakurkkuja. Kun kieltäydyin, se huusi viro-suomi-sekoituksella: "Kurkku ei kelpa! Mina oon kurgumestari!" Hassua.

Eilen kävin seikkailemassa Williamburgissa. Sitä ennen olin käyny bagelilla Tompkins Square Bagelissa Manhattanin puolella (Avenue A & 10th St.). Täydellä masulla oli hyvä kastella varpaat sateessa. Ei oikein oo kuvia ku kaikki näytti niin kamalan apaattiselta, vaikka alue on kyllä hieno. Paljon houkuttelevia antiikkikauppoja ja kirppareita, joilla kävin hipelöimässä lipastoja ja kirjoja. Mitään en tällä kertaa ostanut.

Siinäpä viimeisimmät kuulumiset. Tänään tulin tosiaan vaan kotiin salilla käytyäni, ja aion kohta jo mennä nukkumaan. En saanut viime yönä oikein nukuttua. Taulukin hyppäsi alas seinältä ihan vain etten saisi adrenaliinipuuskaltani unta.

Ai niin, kerronpa suunnitelmista. Työkaverille on luvassa "just-got-married"-bileet, jonne tulevat kaikki työpaikan naiset. Vielä ei ole ihan selvää missä juhlat on, mutta pelkään pahoin että niistä tulee rankat. Samana viikonloppuna (2.6) menemme myös Yankeesin peliä katsomaan työporukalla. Ensi viikonloppuna on taas pitkä vapaa, kun on yksi lomapäivä ja Memorial Day. Siihen ei vielä ole suunnitelmia. Jonnekin rannalle olisi kiva lähteä. Pitäisiköhän ihan tutkia asiaa ja ostaa bikinit.