Bronx, Arms Trade Treaty ja Yale

Kirjoittelenpa nyt tapani mukaan yhdessä postauksessa koko viikon tapahtumat. 

Viime viikon sunnuntain vietimme isolla porukalla päivää Bronxissa. Ohjelmassa oli Bronxin eläintarha, Zero Otto Nove -ravintola Bronxin pikku-Italiassa ja lopuksi Yankeesin (baseball-) peli. Mahtava päivä!

Kirahvit on maailman ihanimpia eläimiä.

 Piti testata, että kai mun käsi on pienempi kuin urosgorillan. No olihan se onneksi.

Otin Zero Otto Novessa hassun pizzan, jossa oli tomaattikastikkeen sijasta kurpitsapyrettä (butternut squash puree). Erittäin hyvää ja kummallista!

Baseballpeli oli hauska! Ymmärsin pelistä loppujen lopuksi yllättävän paljon, sillä olin katsonut pari peliä telkkarista. Ottelu loppui vaan kesken sateen takia, mutta Yankees oli häviöllä muutenkin.

Maanantai oli jännittävä päivä töissä. Ulkoministeri Tuomioja tuli edustustoon, ja pääsin esittäytymään. Edustustoon tuli myös useiden muiden maiden ulkopolitiikan johtohahmoja aamiaiselle ennen asekauppasopimuksen allekirjoitusta. Pääsin todistamaan itse allekirjoitustilaisuuttakin! Taisi olla ulkopoliittisen urani huippukohta, kun istuin salissa Suomen edustajana hurraamassa muun muassa Togolle, Tuvalulle ja Mauritanialle heidän edustajiensa raapustaessaan allekirjoitukset kirjaan. USKOMATON fiilis. Suomi on tehnyt paljon sopimuksen syntymiseksi, joten tämä oli merkittävä hetki. 67 maata allekirjoitti sopimuksen ensimmäisenä päivänä, mikä on paljon yli odotuksien.  

Lounassmoothiet.

Meillä oli vakavia ongelmia kotona alkuviikosta. Yläkerrasta valui vettä kylppärin katon läpi ja teki pahaa jälkeä. Talon talkkari ei saa paljoakaan aikaiseksi, joten tilanteeseen puuttuminen kesti kauan. Korjaustoimia odotellessa...

Perjantaina oli työpaikan virkistyspäivä. Kiersimme kolme viinitilaa Long Islandilla "party busilla" ja maistelimme paikallisia viinejä. Ihan kiva päivä, mutta myrskyisä sää vaikutti tunnelmaan. Floridassa riehuneen trooppisen myrskyn pahin kärki jätti onneksi saapumatta New Yorkiin!

Illalla kävimme vielä toisen poliittisen harjoittelijan kanssa edustamassa Turkin legendaarisissa juhlissa, joissa oli ihan järkyttävä meno. Olisi pitänyt boikotoida kokonaan, poliittisista syistä tietenkin, mutta pakko oli kurkata. Virhe. Siellä oli turvaneuvostomaiden virkamiehet ja -naiset täydessä vauhdissa, mutta ei harjoittelijoillakaan yhtään rauhallisempi tahti ollut. 

Tänään oli jännittävä päivä! Lähdimme kahden työkaverin ja erään suomalaisen tytön kanssa New Haveniin, Yalen yliopistoon päiväretkelle. New Haveniin pääsee junalla (Metro-North) Grand Centralilta, ja edestakainen lippu makso $31. Matka kesti vajaat pari tuntia.

Kävimme lounaalla Louis Lunchissa, jossa on (tosi?)tarinan mukaan keksitty burger! Vaihtoehtoja burgereissa ei ole, vaan on otettava mitä annetaan. Jos ryhtyy vaatimaan muutoksia, joutuu pihalle puljusta. Burger oli hyvä, paksu pihvi paahtoleipien välissä.  Lisukkeeksi tuli perunasalaattia, jota en kuitenkaan jaksanut popsia. Surku.

Lounaan jälkeen loikkasimme Yale-kierrokselle! Ihana, ihana, ihana paikka. Jos minulla olisi ylimääräiset $250 000, tuolla haluaisin opiskella. Minulla oli kampuksella kävellessäni todella iloinen ja kotoisa olo. Ostin Yale-paidan ja housut, joten voin nyt kuvitella olevani Rory Gilmore. Yalessa kannattaa lähteä käymään, jos New Yorkissa majailee pidemmän aikaa.

Yksi Gutenbergin ensimmäisen painokoneen seitsemästä tuotoksesta, Uusi testamentti.

 Hullaannuin Sterling-kirjastosta, totta kai. Syyyyyvä huokaus.

Ensi viikko on viimeinen kokonainen työviikko, ja kiireinen sellainen tulee olemaankin. Suunnitelmissa vapaa-ajalla on urheilla (läski kertyy, kuten ruokakertomuksista varmaan kuulee, mutta väliäkö tuolla), käydä ehkä jossakin teatterissa, jos satun saamaan lipun ja etsiä tuliaisia.

Väsyttääkö? VÄSYTTÄÄKÖ?!

Apua mikä päivä. Siis kirjaimellisesti, apua. Kello on 21:00, olen ollut kotona puoli tuntia. Ihan hullu, siis mielipuolinen, sekopäinen, out-of-this-world-työpäivä. 1) Turvallisuusneuvosto 2) iso raportin julkaisutilaisuus 3) Pekka Haaviston tapaamisten sumplimista 4) yleiskokous. Mitä just tapahtu? Missä mä oon ollu? Kestikö tää päivä vuoden?

Tässä päivässä ei ollut paljoa hyviä asioita. Oikeastaan ihan katastrofi. Kuten pomo sanoi, katastrofien kanssa pitää elää. Kivoja juttuja oli ilmainen lounas ja se, että hissi oli oikeassa kerroksessa kun tulin kotiin kauppakassien kanssa, eikä tarvinnu ootella. Hyvä saldo! Okei, oli kauppareissukin ihan kiva. Fairway on älyttömän ihana kauppa, siellä on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Esim. eläviä hummereita.

Tehäänpä tästä päivästä nyt oppikokemus. Musta tuntuu, ettei tän pahemmaks voi mennä. Ylityötunneista saan vastaavasti vapaata joskus (en palkkaa tietenkään). Opin paljon uutta rauhanrakentamisesta, Afrikan turvallisuustilanteesta ja humanitaarisesta avusta. Siinäpä se. Nyt katon Greyn anatomiaa ja vaivun sikeään uneen heti kello 22.

Mulla on kuvia postattavana tästä viikosta, mut nyt en jaksa. Kyllä ne ilmestyy tänne, lupaan. Siitä tulee sitten pitkä juttu.

Monta hyvää ruokaa, juomaa ja maisemaa

… Mutta ensin asiaa urheilupuolelta. Olen ollut todella reipas pikku tulokas viime päivinä, ja sen aiheuttama univaje näkyy kyllä silmäpusseista. Ensi yönä yritän saada nukuttua todella hyvät ja pitkät yöunet, ja ottaa huomenna muutaman juoksuaskeleen ensimmäistä kertaa pariin viikkoon. Kaipaan todella, TODELLA paljon liikuntaa. Googlailin äsken kuntosaleja, ja tulin siihen tulokseen, etten taida liittyä minkään jäseneksi vaikka niin alun perin aioinkin. Kaikista halvoista saleista liikkuu kamalia huijausjuttuja (esim. korttia veloitetaan vielä vuosi sopparin lopettamisen jälkeen), ja kalliit ovat sitten tosi kalliita ($100-250/kk). Voin käydä lenkillä, siellä ihanassa urkkapuistossa, kävellä entiseen tahtiin hirveitä määriä, jumpata kotona ja käydä kerran viikossa työpaikan tarjoamassa pilateksessa. Tulee kyllä salia ikävä, ja harmittaa etten pääse jatkamaan kevään aikana tapahtunutta hyvää kehitystä voimapuolella. Silti, tilanne vaatii nyt muita ratkaisuja.

Kävin tällä viikolla syömässä Susanin kanssa Harlem Publicissa Broadwayn ja 149thin kulmassa. Ihana paikka! Hyvää ruokaa ja seuraa, täydellistä. Söin hyvin erikoisen, mutta hyvän, maapähkinävoi-pekonihampurilaisen. Susan on kyllä oikea maailmanmatkaaja ja todella lämminsydäminen ihminen. Hänen juttujaan näyttelijän elämästä, matkoista ja ammattikirjoittajan arjesta jaksaisi kuunnella tuntitolkulla. Istuimme Harlem Publicissa pari tuntia, ja lähdimme kotiin hyväntuulisina.

Austin sanoo moi. Se ei pysähdy ikinä, en saa tämän parempaa kuvaa.. Söpö ku mikä.

Torstaina kävelin töiden jälkeen muutaman tunnin ennen kuin menimme New Museumiin Bowery Streetille. Sinne on aina torstaisin vapaa pääsy! Taisin olla liian väsynyt museoon, sillä siellä esillä olleet useat groteskit ja kierot taideteokset saivat pääni pyörälle. Tuli huono olo. Museo oli kuitenkin suurimmaksi osaksi mielenkiintoinen ja varsinkin ilmaisena todellakin käymisen arvoinen.

Perjantaina töissä oli hiljaista. Kävimme Tiian kanssa päämajalla ottamassa turistikuvia ja tutustumassa kirjakaupan tarjontaan.

Päivä päättyi jännittävään tapahtumaan, kun käytävän vessa tulvi. Meidän työhuoneemme, käytävät ja pari muuta huonetta sai lattioilleen sentin vesimaton. Vesi tuli seinän läpi juuri minun kohdaltani, enkä huomannut mitään moneen, moneen minuuttiin. Istuin kirjaimellisesti vesilätäkössä, kunnes työkaveri huomautti asiasta: ”Ootteko huomannu, mitä täällä lattialla on?!” No ei olla. Harmittaa, etten oikeasti älynnyt mitään, ois saatu vedet paljon aiemmin poikki. Jälkikäteen säikäytti myös se, että lattialla kiemurteli jatkojohtoja ja muuta vaarallista… Olisin hyvinkin saattanut saada tärskyn. Nyt voi sitten olla vähän epäterveelliset työolot, kun seinässä on kivasti kosteutta. Tulipa muuten todettua, että lattia on älyttömän vino! Vesi virtasi oikein vuolaasti pitkin vinksallaan olevaa käytävää. Täällä on vessat erilaisia kuin Suomessa, ja ne menevät tukkoon à tulvivat helpommin. Tuolla edustustolla on kuulemma säännöllisin väliajoin tulvia ja tulipaloja. Heh.

Lähdettiin sitten töistä huoltomiesten jäädessä kuivaamaan lattioita. Etsittiin kattoterassi (The Pod Roof Terrace Garden: West 39th) ja mentiin drinksuille. (Etsiä pitikin: käveltiin 39th ja 51stin väliä kunnes satuttiin kohdalle.) Terassi oli hieno, ja niin oli kelikin. Seuraan liittyi muitakin työpaikan tyttöjä juhlimaan erään viimeistä iltaa New Yorkissa. Minä olin jo aiemmin ostanut lipun Top of the Rockiin, joten jätin tytöt terassille ja lähdin kohti Rockefeller Centeriä. Kannatti mennä, vaikka yksin olinkin. Eikä pelottanut yhtään!

Tänään kävimme sitten ihan toisessa osavaltiossa, New Jerseyssä. Menimme sinne minibussilla, sellaisella kuin Venäjän ja Suomen väliä suhaavat marsut. Kyyti maksoi $3, lähti Port Authorityn bussiterminaalin edestä ja kuski jätti meidät NJ:ssa hänen mielestään hyvään ”shopping”-paikkaan, eli Bergerlinelle. No eihän siellä mitään shoppailtavaa ollut, mutta jännää kuitenkin. Ilmeisesti siellä päin käy harvoin 7-henkisiä naislaumoja, sillä hyvin monet kyselivät meiltä, mistä olemme ja mitä teemme siellä. Oli niiin mukava päivä! Käveltiin, otettiin kuvia, naurettiin, tyhmäiltiin, syötiin ja nautittiin auringosta. Kävelimme Hobokeniin rantaa pitkin.

Manhattanille palattuamme kävimme ToysRUs-lelukaupassa (ei ollu mun idea, ihan kamala paikka ja elämäni hirvein vessakokemus), jätskeillä (ihailin vain, kurkku kipeä) ja lopuksi Tiian kanssa kotimatkalla Urban Outfittersissä Broadway&72ndilla. Ostin pari paitaa. AAaah miten ihana kauppa! Niin kaunista ja värikästä kesäkledjua! Tästä tää shoppailuhulluus alkaa, 1,5 viikkoo kestin ostamatta mitään…

Nyt istun sohvalla, ryypiskelen kookosvettä ja katson telkkarista Shawshank Redemptionia <3 Kohta nukkumaan, huomenna lepopäivä. Huh mikä viikko, ja vauhti tästä sen kun kiihtyy.

Loppuun pari pientä tarinaa.

1)      Multa on täällä kysytty pari kertaa kelloa, ja molemmilla kerroilla mä oon ollu tyhmä eurooppalainen sanoessani suoraan sen mitä kellotaulussa lukee, eli ”14:35” sen sijaan et sanoisin ”2:35”. Ei nää älyä tota 24 tunnin systeemiä enkä mä ikinä älyä kääntää sitä niille heti oikein. Muutenkaan en älyä miks jenkkien pitää pinnistellä vastaa kaikessa: fahrenheitit (en osaa), pituudet (osaan vain suurin piirtein), painoyksiköt (juu ei), paperi ("letter"-koko vastaa meidän A4:sta käytöltään mutta on eri kokoinen, ihmettelen tätä edelleen) jne jne.

2)      Pesin eilen pyykkiä. Kallista! Pyykkikoneeseen tarvitaan 9 kappaletta 25 centin kolikoita, eli 2,25 dollaria. Kuivuriin tarvitaan 7 kpl, eli 1,75 dollaria. No ei mulla tietenkään ollu niin paljon quartersin kolikoita, joten jouduin ripustelemaan pyykit kuivumaan pitkin huonetta. Jee.

3)      Täällä on ihan mahtavia katu- ja metroesiintyjiä. Tänään metrossa koin elämyksen, kun kolme äärettömän taitavaa tanssijapoikaa tuli esiintymään siihen vaunun keskioven kohdalle, jossa on tilaa aika vähän. Yksi pojista oli vieläpä todella pitkä. No, ne veti siinä vaikka mitä voltteja niiden tankojen ym. ympäri, niin että jalat suhahtivat senttien päästä matkustajien päistä. Tosi hienoja käsilläseisontajuttuja, vaikka mitä! Ihan mahtava esitys, maksoin siitä mielelläni vapaaehtoisen dollarin. Täällä näkee vaikka mitä uskomatonta, ikinä ei tiedä mitä tulee eteen. Tänään muun muassa New Jerseyssä oli joku uskonnollinen kulkue, joka sekin oli omalla tavallaan koskettava.