Työtä, hupia ja pitkäperjantaita

Eilen oli kiva työpäivä. En ole vielä päässyt tekemään sitä oikeaa hommaa, sillä minulla ei ole kulkulupia. Perehdyin kuitenkin tuleviin juttuihin ennakkoon lukemalla raportteja ja muita dokkareita. Lisäksi sain ranskan yksityistunnin! Tajusin, etten ole ihan urpoutunut ranskassa! Luetunymmärtäminen sujui ihmeen hyvin ja tajusin kaiken, mitä opettaja sanoi. Puhuminen olikin sitten eri juttu. "Ja... non... jag... non. Je!" Tunti meni älyttömän nopeasti, ja sillä välin puolustusministeri Haglund oli hiippaillut taloon. 

Eilen pidettiin happy houria ja päivystettiin Arms Trade Treaty -kokouksen tulosta. Ei mennyt läpi, mutta menee varmasti ensi viikolla yleiskokouksessa. Syyria ja Pohjois-Korea eivät Iranin esimerkistä hyväksyneet sopimusta. Häppäriltä lähdettiin toisen harjoittelijan, Tiian, kanssa ulos. Hän oli sopinut treffaavansa vaihtokaverinsa Silvian. Silvia on tosi sympaattinen ja nauruherkkä italialainen tyttö. Käytiin istumassa heidän Madrid-vaihtonsa muistojen kunniaksi espanjalaisessa tapas-baarissa jossain East 41st streetin huudeilla (en todellakaan muista tarkkaa paikkaa). Sieltä lähdettiin sitten kohti Tiian suosituksesta East Villagea kohti. Siellä käytiin pizzalla Ray'sissa, jonka jälkeen mentiin Grassroots Taverniin St. Marksille. Baari oli tosi kiva. Baarin työntekijä (ristin hänet Samiksi, sillä hän muistutti rastatukkaista Samuel L. Jacksonia) on mukava heppu, ja hän nimesi minut kaupungin ainoaksi blondiksi dominikaaniksi kuultuaan, että asun dominikaanialueella. Istuttiin Grassrootsissa kunnes iski armoton väsy, ja lähdettiin suunnistamaan kotiin. Silvia lähti Brooklyniin, ja me Tiian kanssa kohti Washington Heightsia. Junissa oli jotain häikkää, eikä ne kulkeneet normaalisti, joten mentiin taksilla vähän ylöspäin ja siitä sitten metrolla kotiin. Olin kotona myöhäänmyöhään, mutta tuntui ihan turvalliselta kulkea tuolla yksinkin. Tavallista väkeä on liikkeellä vuorokauden ympäri. Juteltiin muuten junaa odotellessa moskovalaisen legopojan kanssa. (Tykkää legoista --> haluaa hammaslääkäriksi :D) Tuli puhetta opiskeluista ja töistä, ja kerroimme mitä teemme: "We're just interns at the mission. We do nothing important." Hän sanoi, että meidän pitäisi unohtaa suomalainen vaatimattomuus ja olla ylpeitä saavutuksistamme. Näinköhän.

Tänään heräsin ihan liian aikaisin. Minulla ei ollut täällä kotona mitään ruokaa, joten söin aamupalaksi turkinpippureita. Katsoin NY Islandersin ja Philadelphian pelin sekä BBC:n uutiset. Nälkä ajoi possun ulos, ja lähdin kävelemään Riversidea etelään. 

Ostin Columbia Uni Cafesta smoothien, ja menin Columbia Universityn kirjaston portaille istumaan. Fiilistelin yliopiston tunnelmaa. Pihalla oli kirpparia ja vaikka mitä rallya pystyssä. Ihmiset makoilivat nurmikoilla ja lämmittelivät auringossa. Ei paha tunnelma ollenkaan!

Yliopistolta kävelin Broadwayta alas. Lopulta jalat väsyivät, ja menin metrolla muutaman pysäkin. Löysin jännän ruokakaupan ihan sattumalta. Siellä oli uskomaton hevi- ja juustovalikoima, ihania kahveja ja kaikkea mahdollista erikoista. Kaupassa käyminen täällä on muuten ihan kamalan vaikeaa. Valikoin jugurttia 4 minuuttia (katsoin kellosta) ja kahvia 3 minuuttia. Päädyin ostamaan samaa jugurttia kuin eilenkin ja tämän näköistä SUPERhyvää kahvia. 

Kaupassa meni noin $25, enkä ostanut kummempia: vähän salaattiaineita, tofua, juustoa, hedelmiä, ja aamukahvitarvikkeet. Täällä ei siis kovin halvalla pääse. Muuten, sama ilmiö alkaa puskea esiin kuin viimekin kesänä, ei tee nimittäin yhtään mieli lihaa. Lähdin kantamusteni kanssa metrolla kotiin. Kotona keitin kahvit, tein salaatin ja juttelin kotiväen kanssa tunnin verran skypessä. Lorahti muuten kastiketta aika reippaalla kädellä salaatin päälle :D

Tältä näyttää muuten talon ala-aulassa. Aula on valtavan iso!

Terkkuja pelokkailta pistorasioilta. Mä yritän niitä kaikkia rauhoitella ja lohduttaa, mut ne vaan pelkää. Hyvää pääsiäistä kaikki murut!