Sunday monkey

Viikko takana! Olen potenut armotonta väsymystä viimeiset seitsemän päivää, joten kotiin tultuani olen vain kaatunut sänkyyn ja vaipunut uneen, blogia pätkääkään miettimättä. Muuten, suosittelen nukkumista kaikille. Se parantaa kaikki vaivat. Unipainoitteisuudestani huolimatta jotain olen kuitenkin viikon aikana jaksanut tehdä ja nähdä, ja suurin osa niistä on ollut aika mukavia juttuja. Puhelin kulkee tietenkin aina mukana ja näpsin sillä niin paljon kuvia kuin vain jaksan, ihan teitä varten. 

Jotkin hassut jutut jää kuitenkin ikuistamatta, yleensä näin käy metrossa. Eilen metrossa oli aivan ihania lapsia: ensin äiti tuli kahden noin samanikäisen (2- ja 3-vuotiaat?) tytön kanssa junaan. Pienempi nukkui rattaissa, ja isosisko hellästi silitteli nukkuvan söpöläisen poskea ja peitteli tätä viltin alle. Hän vahti ettei kukaan töninyt rattaita tai puhunut liian kovaan ääneen. En ole koskaan ennen nähnyt niin hellää lasta, se sulatti koko junavaunun matkustajien sydämet. Seuraavaksi junaan tuli äiti noin 2-vuotiaan tytön kanssa. Tyttö oli ihan uskomattoman sosiaalinen! Hän solmi välittömästi ystävyyssuhteen ranskalaiseen turistiin ja pyysi äitiään ottamaan kuvia ystävyksistä yhdessä "Mommy! Pickurr!". Tytön oli pakko saada matkustaa ranskalaisen sylissä, ja kun uusi kaveri joutui jäämään junasta pois, kuului erittäin kovaääninen "NO!!" ja alkoi lohduton itku. Tyttö painoi pään ikkunaa vasten ja jäi nyyhkyttämään rakkaan ystävänsä perään. Jälleen, melkein koko vaunu eli hetkissä mukana ja tippahan siinä tuli linssiin. Tyttö löysi kuitenkin välittömästi uuden ystävän viereisestä naisesta ja päätyi jammailemaan Justin Timberlakea tämän headphoneista. Tämä aivan uskomaton sosiaalisuus ja iloisuus piristi ainakin minua.

Metrossa tulee vastaan muutakin mielenkiintoista. Siellä on ihan okei tuijottaa ja kuunnella toisia ihmisiä. Minulta on monesti kysytty, mikä ihmeen puhelin minulla oikein on, ja onko se parempi kuin iPhone. Joskus on kehuttu silmiä, joskus sinistä takkia, joskus tultu utelemaan, minkä kielistä kirjaa luen. Kanssamatkustajat liittyvät helposti vieraiden ihmisten keskusteluihin mukaan. Vähän aikaa sitten päädyin osalliseksi kahden amerikkalaisen (!!) kiistelyyn siitä, onko Rhode Island osavaltio vai ei. Kerrankin pääsin pätemään: "On se. Rhode Island on ainoa osavaltio, jonka nimi alkaa R:llä!" Pisteet mulle. Lisäksi pieni huomio. Metrojen penkit on mitoitettu aasialaisille pikkupyllyille, ei suinkaan tuhdeille jenkeille. Jos rivissä on kahdeksan penkkiä, siihen mahtuu yleensä istumaan 6 tai 7 ihmistä. Loput seisovat kyynärpäät toisten silmissä ja sateenvarjot painaen viereisten munuaisiin. 

Tämän viikon tapahtumiin. Aiemmin viikolla tein lujasti töitä, kävelin, shoppailin ja kävelin. Tiistaina oli ukkosmyrsky, joka teki mut tosi iloiseksi. Keskiviikkona naapuritalossa oli tulipalo, ja paikalle tuli 6 paloautoa, amppari ja poliisit. Myöhemmin yöllä viereisellä valtatiellä rysähti ihan kunnolla. Siellä oli kuulemma iso kolari, jota en kuitenkaan nähnyt. 

Lounaaksi hirveästi hedelmiä.

Tiistain helteistä iltapäivää vietin kokouksessa...

...Ja iltaa lenkillä.

Keskiviikkona kiertelin West Villagessa. Löysin ihanan kirjakaupan.

Perjantaina kävin Metissä (Metropolitan Museum of Art). Siellä saa maksaa sisäänpääsystä haluamansa summan. Opiskelijalle suositeltu hinta on $12, maksoin $10. Kiersin koko VALTAVAN museon läpi, mutta keskityin paremmin vain muutamaan näyttelyyn. Tuli nähtyä warholit, picassot, matisset ja muut. 

Eilinen oli turbopäivä. Kävin eilen brunssilla Michelin-tähden ravintolassa Publicissa (en voi kehua tarpeeksi), kiertelemässä kauppoja, Pinkyotton sample salessa, manikyyrissä Lower East Sidella ($8), ostin kahvakuulan ($4) ja kävin ekaa kertaa arcade-pelipaikassa pelaamassa flipperiä, tetristä ja pacmania. 

Yhtä juttua en ymmärrä; miten näillä suomalaisilla mimmeillä, harjoittelijoilla vieläpä, on varaa shoppailla ihan älyttömästi Michael Korsia, Calvin Kleinia, Coachia ja muita, käydä joka päivä ulkona syömässä ja drinkeillä, käydä keikoilla ja muissa tapahtumissa, kosmetologeilla, hieronnoissa ja vielä maksaa vuokra? Onko tapana sit vaan käyttää kaikki liikenevät hilut ja elää viime päivät ennen rahantuloa nollabudjetilla? Mikä on salaisuus?

Täällä on puut kukassa ja alkaa olla tosi nättiä. Kohta on aika tehdä pyöräretki Central Parkiin.