Monta hyvää ruokaa, juomaa ja maisemaa

… Mutta ensin asiaa urheilupuolelta. Olen ollut todella reipas pikku tulokas viime päivinä, ja sen aiheuttama univaje näkyy kyllä silmäpusseista. Ensi yönä yritän saada nukuttua todella hyvät ja pitkät yöunet, ja ottaa huomenna muutaman juoksuaskeleen ensimmäistä kertaa pariin viikkoon. Kaipaan todella, TODELLA paljon liikuntaa. Googlailin äsken kuntosaleja, ja tulin siihen tulokseen, etten taida liittyä minkään jäseneksi vaikka niin alun perin aioinkin. Kaikista halvoista saleista liikkuu kamalia huijausjuttuja (esim. korttia veloitetaan vielä vuosi sopparin lopettamisen jälkeen), ja kalliit ovat sitten tosi kalliita ($100-250/kk). Voin käydä lenkillä, siellä ihanassa urkkapuistossa, kävellä entiseen tahtiin hirveitä määriä, jumpata kotona ja käydä kerran viikossa työpaikan tarjoamassa pilateksessa. Tulee kyllä salia ikävä, ja harmittaa etten pääse jatkamaan kevään aikana tapahtunutta hyvää kehitystä voimapuolella. Silti, tilanne vaatii nyt muita ratkaisuja.

Kävin tällä viikolla syömässä Susanin kanssa Harlem Publicissa Broadwayn ja 149thin kulmassa. Ihana paikka! Hyvää ruokaa ja seuraa, täydellistä. Söin hyvin erikoisen, mutta hyvän, maapähkinävoi-pekonihampurilaisen. Susan on kyllä oikea maailmanmatkaaja ja todella lämminsydäminen ihminen. Hänen juttujaan näyttelijän elämästä, matkoista ja ammattikirjoittajan arjesta jaksaisi kuunnella tuntitolkulla. Istuimme Harlem Publicissa pari tuntia, ja lähdimme kotiin hyväntuulisina.

Austin sanoo moi. Se ei pysähdy ikinä, en saa tämän parempaa kuvaa.. Söpö ku mikä.

Torstaina kävelin töiden jälkeen muutaman tunnin ennen kuin menimme New Museumiin Bowery Streetille. Sinne on aina torstaisin vapaa pääsy! Taisin olla liian väsynyt museoon, sillä siellä esillä olleet useat groteskit ja kierot taideteokset saivat pääni pyörälle. Tuli huono olo. Museo oli kuitenkin suurimmaksi osaksi mielenkiintoinen ja varsinkin ilmaisena todellakin käymisen arvoinen.

Perjantaina töissä oli hiljaista. Kävimme Tiian kanssa päämajalla ottamassa turistikuvia ja tutustumassa kirjakaupan tarjontaan.

Päivä päättyi jännittävään tapahtumaan, kun käytävän vessa tulvi. Meidän työhuoneemme, käytävät ja pari muuta huonetta sai lattioilleen sentin vesimaton. Vesi tuli seinän läpi juuri minun kohdaltani, enkä huomannut mitään moneen, moneen minuuttiin. Istuin kirjaimellisesti vesilätäkössä, kunnes työkaveri huomautti asiasta: ”Ootteko huomannu, mitä täällä lattialla on?!” No ei olla. Harmittaa, etten oikeasti älynnyt mitään, ois saatu vedet paljon aiemmin poikki. Jälkikäteen säikäytti myös se, että lattialla kiemurteli jatkojohtoja ja muuta vaarallista… Olisin hyvinkin saattanut saada tärskyn. Nyt voi sitten olla vähän epäterveelliset työolot, kun seinässä on kivasti kosteutta. Tulipa muuten todettua, että lattia on älyttömän vino! Vesi virtasi oikein vuolaasti pitkin vinksallaan olevaa käytävää. Täällä on vessat erilaisia kuin Suomessa, ja ne menevät tukkoon à tulvivat helpommin. Tuolla edustustolla on kuulemma säännöllisin väliajoin tulvia ja tulipaloja. Heh.

Lähdettiin sitten töistä huoltomiesten jäädessä kuivaamaan lattioita. Etsittiin kattoterassi (The Pod Roof Terrace Garden: West 39th) ja mentiin drinksuille. (Etsiä pitikin: käveltiin 39th ja 51stin väliä kunnes satuttiin kohdalle.) Terassi oli hieno, ja niin oli kelikin. Seuraan liittyi muitakin työpaikan tyttöjä juhlimaan erään viimeistä iltaa New Yorkissa. Minä olin jo aiemmin ostanut lipun Top of the Rockiin, joten jätin tytöt terassille ja lähdin kohti Rockefeller Centeriä. Kannatti mennä, vaikka yksin olinkin. Eikä pelottanut yhtään!

Tänään kävimme sitten ihan toisessa osavaltiossa, New Jerseyssä. Menimme sinne minibussilla, sellaisella kuin Venäjän ja Suomen väliä suhaavat marsut. Kyyti maksoi $3, lähti Port Authorityn bussiterminaalin edestä ja kuski jätti meidät NJ:ssa hänen mielestään hyvään ”shopping”-paikkaan, eli Bergerlinelle. No eihän siellä mitään shoppailtavaa ollut, mutta jännää kuitenkin. Ilmeisesti siellä päin käy harvoin 7-henkisiä naislaumoja, sillä hyvin monet kyselivät meiltä, mistä olemme ja mitä teemme siellä. Oli niiin mukava päivä! Käveltiin, otettiin kuvia, naurettiin, tyhmäiltiin, syötiin ja nautittiin auringosta. Kävelimme Hobokeniin rantaa pitkin.

Manhattanille palattuamme kävimme ToysRUs-lelukaupassa (ei ollu mun idea, ihan kamala paikka ja elämäni hirvein vessakokemus), jätskeillä (ihailin vain, kurkku kipeä) ja lopuksi Tiian kanssa kotimatkalla Urban Outfittersissä Broadway&72ndilla. Ostin pari paitaa. AAaah miten ihana kauppa! Niin kaunista ja värikästä kesäkledjua! Tästä tää shoppailuhulluus alkaa, 1,5 viikkoo kestin ostamatta mitään…

Nyt istun sohvalla, ryypiskelen kookosvettä ja katson telkkarista Shawshank Redemptionia <3 Kohta nukkumaan, huomenna lepopäivä. Huh mikä viikko, ja vauhti tästä sen kun kiihtyy.

Loppuun pari pientä tarinaa.

1)      Multa on täällä kysytty pari kertaa kelloa, ja molemmilla kerroilla mä oon ollu tyhmä eurooppalainen sanoessani suoraan sen mitä kellotaulussa lukee, eli ”14:35” sen sijaan et sanoisin ”2:35”. Ei nää älyä tota 24 tunnin systeemiä enkä mä ikinä älyä kääntää sitä niille heti oikein. Muutenkaan en älyä miks jenkkien pitää pinnistellä vastaa kaikessa: fahrenheitit (en osaa), pituudet (osaan vain suurin piirtein), painoyksiköt (juu ei), paperi ("letter"-koko vastaa meidän A4:sta käytöltään mutta on eri kokoinen, ihmettelen tätä edelleen) jne jne.

2)      Pesin eilen pyykkiä. Kallista! Pyykkikoneeseen tarvitaan 9 kappaletta 25 centin kolikoita, eli 2,25 dollaria. Kuivuriin tarvitaan 7 kpl, eli 1,75 dollaria. No ei mulla tietenkään ollu niin paljon quartersin kolikoita, joten jouduin ripustelemaan pyykit kuivumaan pitkin huonetta. Jee.

3)      Täällä on ihan mahtavia katu- ja metroesiintyjiä. Tänään metrossa koin elämyksen, kun kolme äärettömän taitavaa tanssijapoikaa tuli esiintymään siihen vaunun keskioven kohdalle, jossa on tilaa aika vähän. Yksi pojista oli vieläpä todella pitkä. No, ne veti siinä vaikka mitä voltteja niiden tankojen ym. ympäri, niin että jalat suhahtivat senttien päästä matkustajien päistä. Tosi hienoja käsilläseisontajuttuja, vaikka mitä! Ihan mahtava esitys, maksoin siitä mielelläni vapaaehtoisen dollarin. Täällä näkee vaikka mitä uskomatonta, ikinä ei tiedä mitä tulee eteen. Tänään muun muassa New Jerseyssä oli joku uskonnollinen kulkue, joka sekin oli omalla tavallaan koskettava.

Ihan puhtaasti fiilispohjalta

Hei pörröläiset!

Nyt on väsy, niin kova väsy. Minut erottaa juhannusvapaista (...) vain kaksi pienenpientä työpäivää, jotka menee ohi äkkiä. Tänään tuli jälleen ylityökutsu viikonlopuksi, ja kyllä minua vähän houkuttaisi ottaa töitä. Ahneus iskee! Ei tarviis olla talvella töissä kun nyt ahkeroisi. Toisaalta, talvella en ole Pietarissa vaan Tampereella, ja siellä ei ole muutakaan tekemistä kuin opiskelu ja ehkä työt. Nyt on. 

Haluaisin saada kaikki ihanimmat rakkaat tänne, ja näyttää millaista elämä on. En ole tietenkään nähnyt vielä kovinkaan montaa puolta Pietarista ja sen salaisuuksista, mutta moni asia on tullut jo tärkeäksi. Läheiset puistot, kotikatu, Naberezhnaya Reki Fontankin ihana fiilis... On myös paikkoja, joihin en halua mennä ennen kuin TE tulette käymään!

Viihdyn töissäkin jopa yllättävän hyvin siihen nähden, että olen ollut siellä lähemmäs 80 tuntia reilun viikon aikana. Ihmiset tervehtivät toisiaan, juodaan yhdessä kahvia ja jutellaan kaikista muista asioista paitsi töistä, autetaan jokaista niin hyvin kuin osataan ja nauretaan kaikelle vähänkin nauramisen arvoiselle. En ole ollut tällaisessa työpaikassa koskaan aikaisemmin.Viikonloppuna kokkailtiin yhdessä soijalasagnea ja pannaria. Kävi onni, että pääsin juuri siihen työpisteeseen töihin: tilat bueno, ihmiset muy bueno. 

Vapaa-aikakin on tietysti mahtavaa. Eilen oli todella hyvä päivä. Käytiin katsomassa valokuvanäyttelyä Лофт Проект ЭТАЖИ -nimisessä paikassa Ligovskiyllä. Tiloissa on kahvila, ravintola, näyttelytilaa, ihana pikkukauppa ja vaikka mitä muuta. Ostin kaupasta kaksi passikoteloa: 

Pitäähän passiammattilaisen passilla olla hyvät oltavat! Totesin kylläkin kotiin tultuani, että Venäjän passit ovat näköjään 2 milliä pienempiä kuin EU-passit, passi ei nimittäin mahdu tuohon. Laitoin sen vain toisesta kannesta kiinni koteloon, joten ongelma korjattu. Käyttöön pääsi siili. Tuli ihan koti-ikävä kun ajatteli siiliä :D

Valokuvanäyttely oli todella hieno, mutta puitteet itsessään olivat vielä hienommat! Vien jokaisen halukkaan käymään tuolla, siitä tuli yksi lempipaikoistani koko Pietarissa :) Unohdin kameran kotiin, joten kaikki kuvat ovat kämppisten omaisuutta enkä jakele niitä täällä, mutta kunhan saan niitä omalle koneelleni, voin pitää slideshown koko kesästä sitten kun olen kotona taas.

Pitää kertoa vähän ruuasta. Ruokatottumukset ovat muuttuneet täällä, totta kai. Syön normaalin aamupalan eli puuroa ja/tai hedelmiä. Lounas on klo 11 aamuviikolla, ja tuolloin syön paljon :D joskus jälkkäriäkin, yleensä en. Seuraavan kerran syön töistä tultuani kahvin kanssa jotain pientä (tänään puuroa, oli isompi nälkä): rahkaa ja hilloa/grechaa ja SMETANAA. Smetana ja rahka on avainsanoja täällä! Loppuillasta syön ehkä hedelmän, enkä muuta. Rytmi on tietty päinvastainen iltaviikoilla, jolloin syön vasta illalla isosti. En ole ostanut lihaa kämpälle ollenkaan koko aikana, mutta töissä syön yleensä liharuokaa. En ole myöskään tehnyt mitään muuta ruokaa kotona kuin keittänyt pelmenejä :D Syön määrällisesti paljon vähemmän kuin Suomessa, mutta energiaa tulee kyllä rasvasta. Täällä ei tueta minkäänlaisia kevyttuotteita, kiitos kiitos kiitos venäläinen ruokakulttuuri. 

Nyt on paha kuvavaje, en ole vain ehtinyt enkä muistanut ottaa kuvia. Parannan tapani. Heippa!