Bronx, Arms Trade Treaty ja Yale

Kirjoittelenpa nyt tapani mukaan yhdessä postauksessa koko viikon tapahtumat. 

Viime viikon sunnuntain vietimme isolla porukalla päivää Bronxissa. Ohjelmassa oli Bronxin eläintarha, Zero Otto Nove -ravintola Bronxin pikku-Italiassa ja lopuksi Yankeesin (baseball-) peli. Mahtava päivä!

Kirahvit on maailman ihanimpia eläimiä.

 Piti testata, että kai mun käsi on pienempi kuin urosgorillan. No olihan se onneksi.

Otin Zero Otto Novessa hassun pizzan, jossa oli tomaattikastikkeen sijasta kurpitsapyrettä (butternut squash puree). Erittäin hyvää ja kummallista!

Baseballpeli oli hauska! Ymmärsin pelistä loppujen lopuksi yllättävän paljon, sillä olin katsonut pari peliä telkkarista. Ottelu loppui vaan kesken sateen takia, mutta Yankees oli häviöllä muutenkin.

Maanantai oli jännittävä päivä töissä. Ulkoministeri Tuomioja tuli edustustoon, ja pääsin esittäytymään. Edustustoon tuli myös useiden muiden maiden ulkopolitiikan johtohahmoja aamiaiselle ennen asekauppasopimuksen allekirjoitusta. Pääsin todistamaan itse allekirjoitustilaisuuttakin! Taisi olla ulkopoliittisen urani huippukohta, kun istuin salissa Suomen edustajana hurraamassa muun muassa Togolle, Tuvalulle ja Mauritanialle heidän edustajiensa raapustaessaan allekirjoitukset kirjaan. USKOMATON fiilis. Suomi on tehnyt paljon sopimuksen syntymiseksi, joten tämä oli merkittävä hetki. 67 maata allekirjoitti sopimuksen ensimmäisenä päivänä, mikä on paljon yli odotuksien.  

Lounassmoothiet.

Meillä oli vakavia ongelmia kotona alkuviikosta. Yläkerrasta valui vettä kylppärin katon läpi ja teki pahaa jälkeä. Talon talkkari ei saa paljoakaan aikaiseksi, joten tilanteeseen puuttuminen kesti kauan. Korjaustoimia odotellessa...

Perjantaina oli työpaikan virkistyspäivä. Kiersimme kolme viinitilaa Long Islandilla "party busilla" ja maistelimme paikallisia viinejä. Ihan kiva päivä, mutta myrskyisä sää vaikutti tunnelmaan. Floridassa riehuneen trooppisen myrskyn pahin kärki jätti onneksi saapumatta New Yorkiin!

Illalla kävimme vielä toisen poliittisen harjoittelijan kanssa edustamassa Turkin legendaarisissa juhlissa, joissa oli ihan järkyttävä meno. Olisi pitänyt boikotoida kokonaan, poliittisista syistä tietenkin, mutta pakko oli kurkata. Virhe. Siellä oli turvaneuvostomaiden virkamiehet ja -naiset täydessä vauhdissa, mutta ei harjoittelijoillakaan yhtään rauhallisempi tahti ollut. 

Tänään oli jännittävä päivä! Lähdimme kahden työkaverin ja erään suomalaisen tytön kanssa New Haveniin, Yalen yliopistoon päiväretkelle. New Haveniin pääsee junalla (Metro-North) Grand Centralilta, ja edestakainen lippu makso $31. Matka kesti vajaat pari tuntia.

Kävimme lounaalla Louis Lunchissa, jossa on (tosi?)tarinan mukaan keksitty burger! Vaihtoehtoja burgereissa ei ole, vaan on otettava mitä annetaan. Jos ryhtyy vaatimaan muutoksia, joutuu pihalle puljusta. Burger oli hyvä, paksu pihvi paahtoleipien välissä.  Lisukkeeksi tuli perunasalaattia, jota en kuitenkaan jaksanut popsia. Surku.

Lounaan jälkeen loikkasimme Yale-kierrokselle! Ihana, ihana, ihana paikka. Jos minulla olisi ylimääräiset $250 000, tuolla haluaisin opiskella. Minulla oli kampuksella kävellessäni todella iloinen ja kotoisa olo. Ostin Yale-paidan ja housut, joten voin nyt kuvitella olevani Rory Gilmore. Yalessa kannattaa lähteä käymään, jos New Yorkissa majailee pidemmän aikaa.

Yksi Gutenbergin ensimmäisen painokoneen seitsemästä tuotoksesta, Uusi testamentti.

 Hullaannuin Sterling-kirjastosta, totta kai. Syyyyyvä huokaus.

Ensi viikko on viimeinen kokonainen työviikko, ja kiireinen sellainen tulee olemaankin. Suunnitelmissa vapaa-ajalla on urheilla (läski kertyy, kuten ruokakertomuksista varmaan kuulee, mutta väliäkö tuolla), käydä ehkä jossakin teatterissa, jos satun saamaan lipun ja etsiä tuliaisia.

Villieläimiä ja ruokakuulumisia

Anninan kanssa käytiin muistaakseni perjantaina luonnontieteellisessä museossa. Sielläkin on vapaaehtoinen maksu, joten maksettin $10 per henkilö. En millään kehtaa mennä noihin museoihin maksamatta, ja muutenkin niitä pitää tukea. Museo oli jännä, mutta oltiin vähän kärsimättömiä. En voi ymmärtää miks museoista tehään näin isoja?!?! Menee ikä ja terveys kierrellessä.

Huomaatteko muuten et oon vähän tylsä. Kierrän vaan museosta toiseen. Käyn mä välillä drinkeilläkin ja syömässä jossain. Enimmäkseen hengailen kuitenkin K-70-paikoissa, esim. museoissa. Aika paljon oon myös salilla ja kotona, niin ku Suomessaki. Oonko jo valittanu tätä mun työmatkaa? Siinähän menee siis tunti suuntaansa, eli esimerkiksi tänään ku menin töistä suoraan salille ja sieltä treenikamoissa kotiin, olin kotona vaille kahdeksalta. Mä en oikeesti vaan jaksa jäädä mihinkään kaupungille hengailemaan. Ehkä noin kerran viikossa käydään jossain kahvilla tai drinkillä töiden jälkeen. Kertaakaan en oo vielä käyny missään klubilla tai semmosella. MUUUMMOOOOO. Muumio.

Kierreltiin Anskun kaa Bleeckerin St.lla, ja bongasin yhessä ikkunassa tosi isoja keksejä. Sit katoin ylös ja huomasin, että puoti oli Rocco's eli kaupungin paras juustokakkupaikka. No sinne siis. Annina tais jäädä kadulle ihmettelemään hetkeks ku musta jäi vaan pölypilvi hävitessäni ovesta sisään. Otettiin juustokakkupala puoliks, joka oli kyllä hyvää, mut kattokaas tätä. 

Mä ainakin tykkäsin! Olin niin ähkyssä että itketti. Ruuasta tuli mieleen.. Oon saanu täällä vähän kummallisen maineen työpaikalla. Mä oon kuulemma joku ruoka-addikti. Kun en syö, puhun ruuasta, suunnittelen mitä syön seuraavaks, utelen mitä muilla on välipalana, tutkin ravintoloiden ruokalistoja... (Ps. En oo käyny muissa ravintoloissa ku työpaikan lähellä olevassa Elite-lounaspaikassa useammin kun kerran. Ei ku oonpas! Shakeshackissa oon käyny hamppareilla kaks kertaa, mut nekin oli eri ravintolat. Pitää kokeilla vaihtoehtoja!) Oon kuullu jo monta kertaa et oon omituisen laiha näin suursyömäriks. Minkä mä sille voin että ruoka on hyvää! Ja sitä paitsi, en oo ainoa. Annika on ihan samanlainen. Meidän keskustelut käsittelee 90 prosenttisesti ruokaa.

Ja kyllä mä käyn salillakin. Oonpas kurjan näköinen :D Pari salitarinaa muuten. 1) Oon bongannu täällä muutaman tyypin käyttävän hammassuojia salilla. Yks teki penkkiä, toinen rinnallevetoa. Ylireagointia, much? 2) Tytöt ottaa strategisia mittoja joka salikäynnin jälkeen pukkarissa. En vitsaile. Se on trendikästä. 3) Täällä salin PT:t tulee ihan tosi helposti neuvomaan salilla, mikä on ihanaa. Aina saa uusia vinkkejä ku vaan kysyy. Eikä tarvii kyllä ees kysyä. 4) Joitakin sais neuvoa vähän rankemmalla kädellä. Tänään tais yheltä pojulta mennä selän välilevyt lopullisesti, oli sen näköistä meininkiä. Anninan lippis muuten lainassa! Lupaan pitää siitä huolta.

Rebecka tutustutti mut plantaanien ihmeelliseen maailmaan. Plantaani on siis ruokabanaani, oon nähny näitä Suomessaki. Ihan mahtavan hyvää, ku paistaa pannulla, suolaa pintaan ja red hot saucen kanssa naamaan. Vähän niinku ranskalaisia mut Hese-kammoiselle uppoo paremmin.

Oltiin Annen kanssa katsomassa Euroviisuja Estonian Housessa. Oli vähän ankee tunnelma, kun sekä Suomella että Virolla meni niin surkeesti. Tuli kuitenkin kotoinen olo tuolla, ku puhuttiin vähän niin ku suomea ja englantia semmosella ralliaksentilla. Oli siellä yksi iloinen ihminen: vanha virolainen mies, joka joi vodkaa ja tarjoili kaikille suolakurkkuja. Kun kieltäydyin, se huusi viro-suomi-sekoituksella: "Kurkku ei kelpa! Mina oon kurgumestari!" Hassua.

Eilen kävin seikkailemassa Williamburgissa. Sitä ennen olin käyny bagelilla Tompkins Square Bagelissa Manhattanin puolella (Avenue A & 10th St.). Täydellä masulla oli hyvä kastella varpaat sateessa. Ei oikein oo kuvia ku kaikki näytti niin kamalan apaattiselta, vaikka alue on kyllä hieno. Paljon houkuttelevia antiikkikauppoja ja kirppareita, joilla kävin hipelöimässä lipastoja ja kirjoja. Mitään en tällä kertaa ostanut.

Siinäpä viimeisimmät kuulumiset. Tänään tulin tosiaan vaan kotiin salilla käytyäni, ja aion kohta jo mennä nukkumaan. En saanut viime yönä oikein nukuttua. Taulukin hyppäsi alas seinältä ihan vain etten saisi adrenaliinipuuskaltani unta.

Ai niin, kerronpa suunnitelmista. Työkaverille on luvassa "just-got-married"-bileet, jonne tulevat kaikki työpaikan naiset. Vielä ei ole ihan selvää missä juhlat on, mutta pelkään pahoin että niistä tulee rankat. Samana viikonloppuna (2.6) menemme myös Yankeesin peliä katsomaan työporukalla. Ensi viikonloppuna on taas pitkä vapaa, kun on yksi lomapäivä ja Memorial Day. Siihen ei vielä ole suunnitelmia. Jonnekin rannalle olisi kiva lähteä. Pitäisiköhän ihan tutkia asiaa ja ostaa bikinit.

Crispy cookie

Jostain syystä olen ollut niin ”kiireinen”, etten muka ole ehtinyt päivittää. Kiireeni koostuu muun muassa syömisestä, Big Bang Theoryn katsomisesta ja muuttamisesta alakerran asuntoon. Nyt töissä on hyvää aikaa kirjoittaa blogia!

Annina tuli sunnuntaina New Yorkiin luokseni majailemaan, ja on täällä perjantaihin asti. Viime viikko oli muutenkin jännä, sillä torstaina muutin alakertaan. Perjantaina kävimme työkavereiden kanssa istumassa iltaa $3 Tavernissa 2nd Avenuella 34th St.n kohdalla. Siellä näytettiin korista ja NHL:ää mukavalla pikkusisäpihalla, joten tykkäsin paikasta. Lauantaina olikin kodinhoitopäivä: jättikasa pyykkiä ja ruokakauppareissu Fairway’iin. Sunnuntaina kävin Upper West Siden kirpparilla, Central Parkissa ja sitten vastaanotinkin vieraani. Emme ole hirveästi vielä ehtineet Anskun kanssa tehdä, mutta ehkä tässä loppuviikosta enemmän. Olen nimittäin lomalla torstaina ja perjantaina, eli pitkä viikonloppu odottaa viettäjäänsä.

Töissä on ollut hyvin rauhallista. Olen ehtinyt kirjoittaa harjoitteluraporttia ja jopa etsiä graduaineistoa. Olen myös lukenut YK:n sivuja venäjäksi (ääneen totta kai, työkavereiden iloksi). Olen hankkinut 10 hengen työporukalle liput Yankees-Red Sox –baseballpeliin. Olen lukenut Wikipediasta eri maiden sodista, uskonnoista, diktaattoreista ja tutustunut YK:n hyvän tahdon lähettiläiden pitkään listaan. Minulla on ollut tällä viikolla kaksi työtehtävää. Totta puhuen, turhaudun välillä todella paljon.

Tässä hajanainen kuvasaalis. Torstaina muutin tämän näköiseen asuntoon. 

Tykkään kämpästä paljon, vaikka kadun meteli onkin aika kova tähän 1.kerrokseen ja makuuhuoneessa on öisin ja aamuisin JÄÄTÄVÄN kylmä. Nukuin viime yön villatakissa. Rebeckan kanssa on helppo asua, sillä hänellä on samanlaiset käsitykset taloudenpidosta kuin minulla. Tykkään, että on suht siistiä, mutta ei tarvitse olla nipo. Kumpikaan ei halua heittää ruokaa roskiin, ja pidämme ruuanlaitosta. Repi on muutenkin äärimmäisen ihana ja rento tyttö, ja olemme jo viettäneet monet iltapalat jutellen USA:n ja pohjoismaiden eroista, käsityksistämme rahasta, politiikasta, uskonnosta ja luonnosta. Meillä on suunnitteilla brunssi, pancake-aamiainen, tacopäivällinen ja leffailta. Oikeastaan ainoa asia, jonka suhteen tapamme kotona eroavat paljon, on telkkarin katsominen. Minulle on muodostunut rutiiniksi avata telkkari heti kotiin tultuani ja pitää joko uutisia tai Big Bang Theorya taustalla. Hän ei katso koskaan telkkaria, ja varmasti ihmettelee tapaani. Toisaalta, minä en vietä kotona kovinkaan paljon aikaa koneella, sillä istun tässä päivät pitkät toimistolla.

Lauantai-iltana yritin mennä salille, mutta se oli jo kiinni. Kävelin Macy’sin ohi, ja pihalla oli Knicksien promotapahtuma. Sain sieltä tällaisen pään, joka sitten kaupungilla ja metrossa liikkuessani herätti kovasti kiinnostusta. Koska en tiedä kuka tämä heebo on, sain myös tyrmistyneitä reaktioita osakseni kohautellessani harteita sellaisille keskustelunavauksille kuten ”Heeey he’s been playing awesome the past few games, right?”

Ostin sunnuntaina kirpparilta äärettömyyssormuksen $7:lla. 

Kirppari ei ollut sellainen perinteinen rääsykojujen kehto, vaan ennemminkin käsityöläismarkkinat. Siellä oli myynnissä aivan ihania mekkoja, joita ei kuitenkaan voinut kokeilla missään. S/M-koko oli tosi lyhyt ja isompi koko oli sitten vyötäröltä löysän näköinen. Sinne jäi ihanat taskumekot. Sigh.

Työkaverit Suomi-kavereineen olivat pitämässä piknikiä puistossa, joten kävin moikkaamassa heitä. Puhuttiin julkkisbongauksista ja siitä, että Tiina näkee kaikkialla julkimoita ja minä en ikinä missään ketään. Heti kun olin lähtenyt, hän oli bongannut jonkun miesnäyttelijän Cold Case –sarjasta. Just my luck.

Annina saapui onnellisesti New Yorkiin ja oli väsynyt tyttö. Kävimme hamppareilla Wendy’sissä ja menimme kotiin. Hyvin nukutti. Eilen kävimme alakaupungilla syömässä ja kävelemässä.

En ole käynyt salilla tai lenkillä pitkään aikaan, ja alan olla todella kiukkuinen. Parina päivänä olen ollut niin vihainen töihin tullessani, että teki mieli töniä ihmisiä. Kadut ovat umpitäynnä aamuisin ja viiden-kuuden aikaan illalla, ja menen työmatkani vielä kaupungin kiireisimmän paikan eli Times Squaren kautta. Kaipaan luontoa ja hiljaisuutta todella paljon. Luulen myös, että kotiin päästyäni nukun viikon putkeen. 

Nyt lähdemme luonnontieteelliseen museoon, ja kunhan taivas kirkastuu (kuten luvattu), poistumme museon tomusta ja menemme nauttimaan auringosta. JEE!!

Lähikahvila, tosi kiva. Eiks??