Ruoka ei ole järjen ravintoa

Ajattelen ruokaa kahdella tavalla. Toisaalta lähestyn sitä hyvin käytännöllisesti. Ruokaa on syötävä jaksaakseen olla ja elää, eikä se saa tulla liian kalliiksi. Toisaalta ruoka on minulle myös osa tunne-elämää. Arvostan hyvää, yllättävää ja kaunista ruokaa, josta tulee mieleen vanhoja muistoja. Ajoittain jompikumpi näkökulmista ottaa ylivallan. Tuolloin saatan syödä vain ja ainoastaan jaksaakseni liikkua enkä muista edes maistella syötävääni. Joskus taas unohdan suhteuttaa ruuan arvon rahatilanteeseeni sekä rasvapeitteeni paksuuteen ja olen täysin mielitekojeni vietävänä. Näin tekee jokainen silloin tällöin. Se on tervettä, tavallista ja täysin okei. Alkaa kuitenkin kyllästyttää, että tilanne vaihtelee kohdallani mustasta valkoiseen ja takaisin. En pysty ajattelemaan ruuasta muuta kuin joko-tai. Voisin pyrkiä tasapainoon suhtautumisessa ruokaan. En kuitenkaan tavoittele elämässä yhtään enempää järkeviä asioita. Niitä on liikaa. 

Pidän oikeasta ruuasta, enkä arvosta dieettaamista. Inhoan koko sanaa. Se saa minut tuntemaan huonoksi ihmiseksi. Dieetti. Mitä *askaa?! Mitä se edes tarkoittaa? Tiedetään, joillekin dieettaminen on välttämätöntä, joillekin se on elämäntapa. Haluan kuitenkin uskoa perinteisiin ja siihen, että ennen monet asiat olivat paremmin. Ei niin kovinkaan kauan aikaa sitten osattiin vielä ajatella kirkkaasti ja selkeästi. Syötiin, kun oli nälkä. Syötiin itse tehtyä ruokaa, sellaista, jonka ainekset tunnettiin. Ruokaa haettiin metsästä, järvestä, naapurin tilalta. Liikuttiin, koska se oli elinkeinon kannalta pakollista. Oltiin lähellä luontoa. Tämä on tuhansia kertoja kerrottu tarina, ja mikä minä siitä olen puhumaan. Sitä elämää minä rakastan, sillä rakastan kamppailua. Ehkä rakastan sen ideaa, romantiikkaa. En pärjäisi ilman teknologiaa, internetiä ja apukeinoja. Koska en kykene elämään muinaista elämää, otan siitä itselleni minkä pystyn. Ideaalin välttämättömästä ja siitä, että olen osa luontoa. Tarvitsen siis luonnon nähnyttä ruokaa. Kysyn itseltäni, millaista ruokaa tarvitsen jaksaakseni fyysisesti ja henkisesti.

Jos tuntee oman kehonsa, tietää mitä se tarvitsee. En väitä, että tuntisin kehoni. Ehen, olen erittäin hukassa kroppani kanssa. Tästä syystä surkuttelen edelleen Pietarissa kasvanutta ylkkämahaa (= ylityömaha, viikonloppuylitöissä vedettiin herkkujen kanssa överiksi. Kuinka muuten jaksaisi 2 x 12 tuntia viikonloppuisin ja normaalit arkityöt neljä viikkoa putkeen?). Aion kuitenkin toipua tästä. Unohdan järjen ja otan käyttöön intuition. Enhän minä syö noudattaakseni virallisterveellisiä ohjeistuksia ja ollakseni hyvä kansalainen, tai noudattaakseni glossy-lehtien näkemyksiä hyvästä ruokavaliosta ja ollakseni hyvä nainen. Minä syön ollakseni parempi minä, eikö niin?

No, minulla on heikot kohtani. Kokeilen innokkaasti erilaisia lisäravinteita. En mitään epäilyttäviä tai vaarallisia, siitä ei ole pelkoa. Teen kyllä taustatyöni. Vilkaiskaapa arsenaaliani.

Minulla on nappia ja jauhetta joka lähtöön. Suurin osa aineista on palautumista edistäviä tuotteita ja osa on atooppiselle iholle tärkeitä tuotteita. Omega-3:set ja Piimax ovat jokapäiväiset essentiaalit. Molkosania käytän melkein päivittäin, heraproteiinia ehkä kolmesti viikossa. Niitä kaikkia suosittelen lämpimästi. Harkitsen heraproteiinin korvaamista vegaanisella Sun Warrior -proteiinilla, sillä haluan tehdä kontrollikokeen. Kumpi sopii paremmin? Kumpaan on parempi responssi palautumisessa? Palautumistestin tekisin Googilla, koska se liikkuu rankemmin. 

Kaappien hämäristä nurkista löytyy lisää purnukoita. Vitamiineja heikkoihin hetkiin, troppia kipeään kurkkuun ja kokeiluasteelle jääneitä tippoja. Vaikka kuinka mainostan kunnioittavani luonnollista ruokasuhdetta, tulen jatkossakin ostamaan ja kokeilemaan lisäravinteita. Se on osa oppituntiani. Haluan oppia tuntemaan kehoni, mutta myös ymmärtämään ihmiskehon toimintaa yleisellä tasolla. Mitä tarvitsemme, mikä auttaa jaksamaan? Kaikki tämä sen vuoksi, että pystyisin kehoani vahvistamalla korjaamaan särkyneen sydämen, huolesta väsyneen mielen ja pelosta tärisevän itseluottamuksen. Keholla ja mielellä on yhteytensä. Tavoittelen sitä, että ne tunnistaisivat toisensa ja kokisivat kuuluvansa yhteen. Siinä on hyvän elämän lähtökohta.

Paluu

Aika jatkaa kirjoittamista! Pietarilaiskertomukset saavat jatkoa tamperelaistarinoista. Kirjoitusten julkaiseminen jäi vähiin kesän aikana, vaikka kerrottavaa ehkä olisikin ollut. Olen tyytyväinen, että kirjoitin edes ne kahdeksan tekstiä, sillä kotona vietettyä vapaa-aikaa oli vähän. Onneksi kirjoitin muistisanoja vihkoihin, niiden avulla olen nyt muistellut paikkoja ja iltoja. Tuskin ne ikuisesti muistuvat mieleen samoin kuin nyt... Täytyy hankkia uutta muisteltavaa ennen kuin nämä tapahtumat unohtuvat.

Olen ollut Suomessa nyt melkein tasan kuukauden, ja Pietarin tapahtumat alkavat siis valua muistoihin. Enää ne eivät ole aivan iholla, vaan lähinnä palaavat mieleen kuvien, musiikin ja tavaroiden kautta. Haikea olo, mutta samalla erittäin kiitollinen. Kesä toi tullessaan uskomattoman hienoja kokemuksia. Olen myös oppinut arvostamaan kotia eri tavalla. Minulla on oma turvapaikka, johon palata päivittäin. Täällä minulla on kaikki itselleni tärkeä, eikä yhtään enempää. Kesän aikana opin elämään ilman turhaa tavaraa, ja samaa haluan jatkaa kotona. Vaatekaappiin mahtuu retkujen lisäksi myös lakanat ja laukut. Heitin suuren osan vaatteista ja kengistä UFF:ille, ja vieläkin olisi karsittavaa. Vaatteiden omistaminen ei hyödytä mitään, jos ne eivät tee omistajaansa iloiseksi.

Suomeen paluun jälkeen minulla on ollut outo olo. Ei, en hankkinut reissultani hepatiittia tai loisia. Tarkoitan jonkinlaista "kulttuurishokkia", tosin pienessä mittakaavassa. Mietin päivittäin, mitä itua opiskelussa ja tavallisissa päivissä on. Pohdin pääni puhki, mihin minun pitäisi tähdätä. Jokaisen päivän tulisi olla tuore ja uniikki, mutta sellaisen elämän tavoittelu on erittäin raskasta. Usein päädynkin sohvan pohjalle piehtaroimaan omantunnon kysymysten kanssa: mihin minä muka tällä menolla päädyn? Olen tajunnut, että olen kunnianhimoinen. Minun on pakko saada työpaikka, jonka mukana tulee vastuuta. Yleensä kuitenkin kyllästyn vastuunkantamiseen nopeasti, sillä siitä ei saa palkintoja eikä selkääntaputuksia. Se on typerää hommaa: miksi vastata toisten tyhmeliinien hölmöilyistä? Olisi niin mukavaa saada kehuja ja kukkapuskia hyvin hoidetuista hommista, mutta ei. Tarjolla on vain seuraava urakka hoidettavaksi. Puhun tässä nyt luottamustehtävistä, sillä työelämän johtajuudesta minulla on vain vähän kokemusta.

Miksi en menisi siitä, missä aita on matalin? Vähemmälläkin urhoollisuudella voi saavuttaa tunteen merkityksellisen työn tekemisestä ja työn tuottamasta palkitsevuudesta. Tämän ajatustyön tein kesän aikana. Kaikki tai ei mitään. Jos haluan jotain, minun täytyy saada koko paketti. Jos aloitan harrastuksen, teen sitä pää sauhuten ja kroppa huutaen. Jos opiskelen, opiskelen sitten vauhdilla. Tämä syksy on mennyt laabaillen kotona ja mietiskellen toimintastrategiaa tulevaa varten: mistä teen gradun? Missä aikataulussa? Mitä muuta teen tänä vuonna? Missä lomailen, ja milloin? Suunnitelma on kaiken A ja O, hän sanoo. Laabailun lomassa ei ole ehtinyt keskittyä urheiluun ja opiskeluun, eli asioihin, jotka tässä elämäntilanteessa ovat ne tärkeimmät. Suuri osa ystävistäni on kaukana, ja sekin tekee minut apeaksi. Tämä kombo on sekoittanut pääni ja saanut oudon olon aikaan. Olen miettinyt, mitä tekisin, mutten ole tehnyt yhtään mitään. Nyt pitää rohkaistua ja alkaa toimeen. Sunnuntaina on gradun ideapaperin palautus, ja tiistaina valtio-opin tentti. Jos nyt aloittaisin näistä ja unohtaisin itseni analysoinnin hetkeksi toviksi.  Se on niin kovin itsekästä puuhaa, että ihan hävettää. Mikäs minulla muka on huonosti? Paljon paremmin eivät voisi asiat olla.

 Karvarousku-maatuska!

Syksy on ihana vuodenaika! Ruska! Raikkaus! 

Kuvat elokuulta, kesän ainoalta mökkiviikonlopulta.

Älkää unohtako minua, palaan taas aivoitusteni kanssa. Ohjelmassa muun muassa uudet liikunta- ja ravintokuviot, tapahtumaraportit, kirjavinkit ja niin edelleen!

Pieniä hetkiä

Pietari on edelleen kiva.

Mulla on täällä hauskaa, olen tehnyt enemmän asioita kuin Suomessa koko vuonna. En tule enää koskaan viettämään tälläistä kesää. Ajatus kolmen viikon päästä koittavasta lähdöstä saa minut sekavaksi, sillä kotona Suomessa minua odottavat ihanat rakkaat kultaset, mutta tänne joudun jättämään paljon. En aio ajatella lähtöä vielä pariin viikkoon, vielä ei ole aika. Nyt teen kaikki ne asiat, joista haaveilen. 

Parhaita juttuja täällä ovat yhdessä istutut illat ja kävelyillä löytyneet uudet paikat. Viime sunnuntain ilotulitus oli niin hieno, että saatoin itkeä. Se hetki taisi kaikessa absurdiudessaan jäädä ikuisesti mieleeni.

Olen tajunnut täällä sen, että olen oikealla tiellä myös opiskelujen suhteen. On ollut aikaa ajatella työnteon tiimellyksessä. Tällä hetkellä olen suojeltu ja valvottu, asun hyvällä alueella ja tienaan yli kymmenkertaisesti normaalin venäläisen eläkeläisen palkan verran. Työ on kuitenkin näyttänyt myös rumat puolet Mama Russiasta. Työssäni olen nähnyt ihmisiä, jotka haluavat epätoivoisesti pois Venäjältä, ja ymmärrän sen täysin. Elämä täällä voi olla niin epäreilua, ettei sitä voi edes elämäksi nimittää. Siitä huolimatta haluan oppia lisää, nähdä lisää ja ennen kaikkea opettaa muille suomalaisille, mitä Venäjä on. Aion opiskella pääni solmuun oikeustiedettä ja tutkia järjestöjen mahdollisuuksia täällä ja Suomessa. Minä tiedän nyt, mitä aion tehdä. JESS. Kiitos Pietari.

Voiko mitään löytää ellei seikkaile?

Tämä paikka vaatii avoimen mielen. Jokaisen kulman takana odottaa yllätys, ja se voi olla hyvä tai huono. On ihan parasta elää "sillä rajalla": ei voi ikinä tietää mitä tänään tulee tapahtumaan. Töissäkin on mahdollista oppia uutta ja pitää hauskaa, vaikka tahti on muuten tappavan tasaista ja kovaa. Ihmiset tekevät päivistä hauskoja.

Tänään kävimme tyttöporukalla pienellä iltaseikkailulla, joka alkoi kello 18 tuosta viereisestä Teremok-kahvilasta. Lähdimme metrolla Chernyshevskajalta Primorskajalle eli Vasilin saaren viimeiselle metrosteissille. Tupsahdimme keskelle valtavia kerrostaloja, keskelle pietarilaista lähiöelämää. Supermarketista jätskiä ja tytöille viiniä&sangriaa ja eikun suunnistamaan. Löydettiin puisto, hengailtiin ja lähdettiin suunnistamaan kotia kohti. Hypättiin marsuun jonka kuski lupasi viedä meidät lähemmäksi keskustaa 1-linjan metrasemalle. Istuttiin siinä marsussa sitten odottamassa 40minuuttia, että se liikahtaisi johonkin suuntaan :DD no eihän siitä tullut yhtikäs mitään, kun vihdoin päästiin lähtemään, tultiin kadun päähän ja auto taas seis. Loikattiin siinä vaiheessa pois kyydistä ja luikittiin metrolla kotiin :D Vasilin saaren seikkailu ei ollut erityisen tuottoisa, mutta tyttöjen kanssa oli hauskaa. Se on tärkeintä!

Tässäpä parit kuvat poliittisen historian museosta, joko kiinnostaa? Käytiin siellä tässä joku päivä, ei mitään havaintoa oliko se tällä vai viime viikolla. Viikoissa ei ole mitään eroa kun tekee toistakymmentä työpäivää putkeen.

Jos laitan kirjeitä ja kortteja teille Suomeen, tällaisella autolla niitä kuskataan :D Seuraavat kuvat on otettu viime viikolla, kun käytiin Marjan kanssa Novaja Gollandian saarella tutkimassa vanhaa linnoitussaarta, jota Abramovich miljoonilla ruplillaan kunnostaa. Ehkä siitä vielä tulee jotakin, mutta nyt se oli todella keskeneräinen. Muutamia hassuja juttuja siellä oli, esimerkiksi kasvimaa. Kotimatka oli kuitenkin ihan parasta antia, satuttiin keskelle nallenäyttelyä! Ihana ihana paikka, joka maan karhut näytillä :)

Maarit kiittää ja kuittaa täältä Pietarista ja alkaa unille! Aamulla töihintöihin aikaisin kello 7.00. Hyvää yötä murut!

Juhannusta murut!

Hyvää juhannusta, toivottavasti aatto meni hyvin eilen kaikissa maailmankolkissa :) Meillä ainakin oli mukavaa! Googi on täällä nyt viikonlopun. Täällä on tänään Punaisten purjeiden juhla eli Алые Паруса, ja ohjelmassa on laivoja Neva-joessa, ilotulitus ja kaupungin täydeltä humalaa :D Juhla on koulunsa päättävien bilepäivä, eli kaikki valmistuvat lähtevät radalle. Käydään katsomassa, mitä on luvassa. 

Eilen oli kivakiva päivä! Käytiin shoppailemassa Galeriassa. Enpä ole koskaan ennen käynyt näin siistissä kauppakeskuksessa :D Taitaa olla Venäjän suurin! Alhaalla on River Island <3 2. kerroksessa oli kaikki ihanat: Bershka, New Yorker, Topshop, New Look ja kaikki kalliit ihanat myös. 3. kerros on Googin lemppari: Puma, Nike, Adidas, Salomon, Quiksilver, Reebok... ja lista jatkuu! Tuolla voisi kiertää vaikka viikon kyllästymättä.

Shopping spreen jälkeen mentiin syömään Ulitsa Vosstanijalle Marcelli'siin. Nomsskis. 

Tässä mun terveellinen salaattiannos, jossa myös vähän alkoholia ja sokeria.

Illalla napattiin Julia mukaan, ja käytiin Italiyaskajalla sushilla ja drinksuilla. Oli hauskaa istuskella terassilla viltin alla :) Kahden jälkeen lähdettiin viemään Juliaa Staraja Derevnjalle pohjoiseen keskustasta, ja siltojen takia ajettin KADia eli kehätietä pitkin. On muuten iso motari! Takaisin keskustaan päästiinkin omaa Liteynyi mostia pitkin, joka laskeutui joskus kolmen jälkeen. Nyt olen nähnyt avatut sillat ja isot laivat!

Maarit toivottaa hyvää juhannusta!

Ihan puhtaasti fiilispohjalta

Hei pörröläiset!

Nyt on väsy, niin kova väsy. Minut erottaa juhannusvapaista (...) vain kaksi pienenpientä työpäivää, jotka menee ohi äkkiä. Tänään tuli jälleen ylityökutsu viikonlopuksi, ja kyllä minua vähän houkuttaisi ottaa töitä. Ahneus iskee! Ei tarviis olla talvella töissä kun nyt ahkeroisi. Toisaalta, talvella en ole Pietarissa vaan Tampereella, ja siellä ei ole muutakaan tekemistä kuin opiskelu ja ehkä työt. Nyt on. 

Haluaisin saada kaikki ihanimmat rakkaat tänne, ja näyttää millaista elämä on. En ole tietenkään nähnyt vielä kovinkaan montaa puolta Pietarista ja sen salaisuuksista, mutta moni asia on tullut jo tärkeäksi. Läheiset puistot, kotikatu, Naberezhnaya Reki Fontankin ihana fiilis... On myös paikkoja, joihin en halua mennä ennen kuin TE tulette käymään!

Viihdyn töissäkin jopa yllättävän hyvin siihen nähden, että olen ollut siellä lähemmäs 80 tuntia reilun viikon aikana. Ihmiset tervehtivät toisiaan, juodaan yhdessä kahvia ja jutellaan kaikista muista asioista paitsi töistä, autetaan jokaista niin hyvin kuin osataan ja nauretaan kaikelle vähänkin nauramisen arvoiselle. En ole ollut tällaisessa työpaikassa koskaan aikaisemmin.Viikonloppuna kokkailtiin yhdessä soijalasagnea ja pannaria. Kävi onni, että pääsin juuri siihen työpisteeseen töihin: tilat bueno, ihmiset muy bueno. 

Vapaa-aikakin on tietysti mahtavaa. Eilen oli todella hyvä päivä. Käytiin katsomassa valokuvanäyttelyä Лофт Проект ЭТАЖИ -nimisessä paikassa Ligovskiyllä. Tiloissa on kahvila, ravintola, näyttelytilaa, ihana pikkukauppa ja vaikka mitä muuta. Ostin kaupasta kaksi passikoteloa: 

Pitäähän passiammattilaisen passilla olla hyvät oltavat! Totesin kylläkin kotiin tultuani, että Venäjän passit ovat näköjään 2 milliä pienempiä kuin EU-passit, passi ei nimittäin mahdu tuohon. Laitoin sen vain toisesta kannesta kiinni koteloon, joten ongelma korjattu. Käyttöön pääsi siili. Tuli ihan koti-ikävä kun ajatteli siiliä :D

Valokuvanäyttely oli todella hieno, mutta puitteet itsessään olivat vielä hienommat! Vien jokaisen halukkaan käymään tuolla, siitä tuli yksi lempipaikoistani koko Pietarissa :) Unohdin kameran kotiin, joten kaikki kuvat ovat kämppisten omaisuutta enkä jakele niitä täällä, mutta kunhan saan niitä omalle koneelleni, voin pitää slideshown koko kesästä sitten kun olen kotona taas.

Pitää kertoa vähän ruuasta. Ruokatottumukset ovat muuttuneet täällä, totta kai. Syön normaalin aamupalan eli puuroa ja/tai hedelmiä. Lounas on klo 11 aamuviikolla, ja tuolloin syön paljon :D joskus jälkkäriäkin, yleensä en. Seuraavan kerran syön töistä tultuani kahvin kanssa jotain pientä (tänään puuroa, oli isompi nälkä): rahkaa ja hilloa/grechaa ja SMETANAA. Smetana ja rahka on avainsanoja täällä! Loppuillasta syön ehkä hedelmän, enkä muuta. Rytmi on tietty päinvastainen iltaviikoilla, jolloin syön vasta illalla isosti. En ole ostanut lihaa kämpälle ollenkaan koko aikana, mutta töissä syön yleensä liharuokaa. En ole myöskään tehnyt mitään muuta ruokaa kotona kuin keittänyt pelmenejä :D Syön määrällisesti paljon vähemmän kuin Suomessa, mutta energiaa tulee kyllä rasvasta. Täällä ei tueta minkäänlaisia kevyttuotteita, kiitos kiitos kiitos venäläinen ruokakulttuuri. 

Nyt on paha kuvavaje, en ole vain ehtinyt enkä muistanut ottaa kuvia. Parannan tapani. Heippa!

Kiire kiire!

Täällä on jatkuvasti pieni kiireen tuntu päällä: on niin paljon nähtävää! Aika valuu käsistä, toistelemmekin sitä päivittäin. Pitäisi olla tarkka lista paikoista, joissa haluaa käydä! Nyt ei ole ollut aikaa edes kirjoittaa pienenpientä listaa, joten nähtävyyksien ja jännittävien paikkojen kiertäminen jää myöhemmäksi. Menen viikonlopuksi töihin, joten menetän arvokkaita vapaahetkiä Pietarissa. Edessä on 24 tuntia täyttä työtä kahden päivän aikana, mutta uskon että palkkapäivänä hymyilen.

Kävimme pari päivää sitten Kesäpuistossa. Se on vasta avattu kahden vuoden remontoinnin jälkeen, ja nyt se on samassa kunnossa kuin Pietari Suuren aikaan. Ja hienoa olikin.

Kamerasta loppui akku kesken kävelyn, ja N otti loput kuvat. Näette niitä sitten joskus :) 

Tänään kävimme iltavuoron jälkeen kävelemässä N:n kaverin kanssa. Syntyperäinen pietarilainen osasi kertoa kaupungin nähtävyyksistä ja historiasta mielenkiintoisesti (englanniksi :D). En voi mitenkään ymmärtää, miten yhden ihmisen päähän mahtuu niin paljon tietoa! Kadehdittavaa ja ihailtavaa. Hän vei meidät hiljaisia katuja pitkin Dom Knigin edestä aina Eremitaasin kautta Kesäpuiston luokse, ja kertoi monta jännittävää asiaa Pietarista. Nyt olen taas hitusen viisaampi.

Olipa mahtava iltakävely, raitista ilmaa, hienoja paikkoja ja paljon tietoa. Ilmakin suosi! Nyt nukkumaan, sillä huomenna on taas työpäivä. Ennen työvuoroa saatan käydä taas salilla. Työnantaja tarjoaa hyvän salin, jota käyttää hyyyyvin harva. Olen saanut jo kolme kertaa jumppailla ylhäisessä yksinäisyydessäni. Harva saa työpaikallaan hakata säkkiä mielin määrin, tulee ihan hemmoteltu olo :)

Ps. Pitää vielä kertoa sunnuntain "pikaisesta iltakävelystä". Siitä tulikin sitten hieman pidempi, kiitos uteliaisuuteni ja pienen arviointivirheen. Muuten täydellistä, mutta farkut hiosti. Tässäpä lenkki havainnollistettuna. Koti on tuolla vasemmalla Chernyshevskajan alapuolella.