tiistai 21. toukokuuta 2013

Villieläimiä ja ruokakuulumisia

Anninan kanssa käytiin muistaakseni perjantaina luonnontieteellisessä museossa. Sielläkin on vapaaehtoinen maksu, joten maksettin $10 per henkilö. En millään kehtaa mennä noihin museoihin maksamatta, ja muutenkin niitä pitää tukea. Museo oli jännä, mutta oltiin vähän kärsimättömiä. En voi ymmärtää miks museoista tehään näin isoja?!?! Menee ikä ja terveys kierrellessä.







Huomaatteko muuten et oon vähän tylsä. Kierrän vaan museosta toiseen. Käyn mä välillä drinkeilläkin ja syömässä jossain. Enimmäkseen hengailen kuitenkin K-70-paikoissa, esim. museoissa. Aika paljon oon myös salilla ja kotona, niin ku Suomessaki. Oonko jo valittanu tätä mun työmatkaa? Siinähän menee siis tunti suuntaansa, eli esimerkiksi tänään ku menin töistä suoraan salille ja sieltä treenikamoissa kotiin, olin kotona vaille kahdeksalta. Mä en oikeesti vaan jaksa jäädä mihinkään kaupungille hengailemaan. Ehkä noin kerran viikossa käydään jossain kahvilla tai drinkillä töiden jälkeen. Kertaakaan en oo vielä käyny missään klubilla tai semmosella. MUUUMMOOOOO. Muumio.

Kierreltiin Anskun kaa Bleeckerin St.lla, ja bongasin yhessä ikkunassa tosi isoja keksejä. Sit katoin ylös ja huomasin, että puoti oli Rocco's eli kaupungin paras juustokakkupaikka. No sinne siis. Annina tais jäädä kadulle ihmettelemään hetkeks ku musta jäi vaan pölypilvi hävitessäni ovesta sisään. Otettiin juustokakkupala puoliks, joka oli kyllä hyvää, mut kattokaas tätä. 

Mä ainakin tykkäsin! Olin niin ähkyssä että itketti. Ruuasta tuli mieleen.. Oon saanu täällä vähän kummallisen maineen työpaikalla. Mä oon kuulemma joku ruoka-addikti. Kun en syö, puhun ruuasta, suunnittelen mitä syön seuraavaks, utelen mitä muilla on välipalana, tutkin ravintoloiden ruokalistoja... (Ps. En oo käyny muissa ravintoloissa ku työpaikan lähellä olevassa Elite-lounaspaikassa useammin kun kerran. Ei ku oonpas! Shakeshackissa oon käyny hamppareilla kaks kertaa, mut nekin oli eri ravintolat. Pitää kokeilla vaihtoehtoja!) Oon kuullu jo monta kertaa et oon omituisen laiha näin suursyömäriks. Minkä mä sille voin että ruoka on hyvää! Ja sitä paitsi, en oo ainoa. Annika on ihan samanlainen. Meidän keskustelut käsittelee 90 prosenttisesti ruokaa.

Ja kyllä mä käyn salillakin. Oonpas kurjan näköinen :D Pari salitarinaa muuten. 1) Oon bongannu täällä muutaman tyypin käyttävän hammassuojia salilla. Yks teki penkkiä, toinen rinnallevetoa. Ylireagointia, much? 2) Tytöt ottaa strategisia mittoja joka salikäynnin jälkeen pukkarissa. En vitsaile. Se on trendikästä. 3) Täällä salin PT:t tulee ihan tosi helposti neuvomaan salilla, mikä on ihanaa. Aina saa uusia vinkkejä ku vaan kysyy. Eikä tarvii kyllä ees kysyä. 4) Joitakin sais neuvoa vähän rankemmalla kädellä. Tänään tais yheltä pojulta mennä selän välilevyt lopullisesti, oli sen näköistä meininkiä. Anninan lippis muuten lainassa! Lupaan pitää siitä huolta.

Rebecka tutustutti mut plantaanien ihmeelliseen maailmaan. Plantaani on siis ruokabanaani, oon nähny näitä Suomessaki. Ihan mahtavan hyvää, ku paistaa pannulla, suolaa pintaan ja red hot saucen kanssa naamaan. Vähän niinku ranskalaisia mut Hese-kammoiselle uppoo paremmin.

Oltiin Annen kanssa katsomassa Euroviisuja Estonian Housessa. Oli vähän ankee tunnelma, kun sekä Suomella että Virolla meni niin surkeesti. Tuli kuitenkin kotoinen olo tuolla, ku puhuttiin vähän niin ku suomea ja englantia semmosella ralliaksentilla. Oli siellä yksi iloinen ihminen: vanha virolainen mies, joka joi vodkaa ja tarjoili kaikille suolakurkkuja. Kun kieltäydyin, se huusi viro-suomi-sekoituksella: "Kurkku ei kelpa! Mina oon kurgumestari!" Hassua.


Eilen kävin seikkailemassa Williamburgissa. Sitä ennen olin käyny bagelilla Tompkins Square Bagelissa Manhattanin puolella (Avenue A & 10th St.). Täydellä masulla oli hyvä kastella varpaat sateessa. Ei oikein oo kuvia ku kaikki näytti niin kamalan apaattiselta, vaikka alue on kyllä hieno. Paljon houkuttelevia antiikkikauppoja ja kirppareita, joilla kävin hipelöimässä lipastoja ja kirjoja. Mitään en tällä kertaa ostanut.


Siinäpä viimeisimmät kuulumiset. Tänään tulin tosiaan vaan kotiin salilla käytyäni, ja aion kohta jo mennä nukkumaan. En saanut viime yönä oikein nukuttua. Taulukin hyppäsi alas seinältä ihan vain etten saisi adrenaliinipuuskaltani unta.

Ai niin, kerronpa suunnitelmista. Työkaverille on luvassa "just-got-married"-bileet, jonne tulevat kaikki työpaikan naiset. Vielä ei ole ihan selvää missä juhlat on, mutta pelkään pahoin että niistä tulee rankat. Samana viikonloppuna (2.6) menemme myös Yankeesin peliä katsomaan työporukalla. Ensi viikonloppuna on taas pitkä vapaa, kun on yksi lomapäivä ja Memorial Day. Siihen ei vielä ole suunnitelmia. Jonnekin rannalle olisi kiva lähteä. Pitäisiköhän ihan tutkia asiaa ja ostaa bikinit.

torstai 16. toukokuuta 2013

Crispy cookie

Jostain syystä olen ollut niin ”kiireinen”, etten muka ole ehtinyt päivittää. Kiireeni koostuu muun muassa syömisestä, Big Bang Theoryn katsomisesta ja muuttamisesta alakerran asuntoon. Nyt töissä on hyvää aikaa kirjoittaa blogia!

Annina tuli sunnuntaina New Yorkiin luokseni majailemaan, ja on täällä perjantaihin asti. Viime viikko oli muutenkin jännä, sillä torstaina muutin alakertaan. Perjantaina kävimme työkavereiden kanssa istumassa iltaa $3 Tavernissa 2nd Avenuella 34th St.n kohdalla. Siellä näytettiin korista ja NHL:ää mukavalla pikkusisäpihalla, joten tykkäsin paikasta. Lauantaina olikin kodinhoitopäivä: jättikasa pyykkiä ja ruokakauppareissu Fairway’iin. Sunnuntaina kävin Upper West Siden kirpparilla, Central Parkissa ja sitten vastaanotinkin vieraani. Emme ole hirveästi vielä ehtineet Anskun kanssa tehdä, mutta ehkä tässä loppuviikosta enemmän. Olen nimittäin lomalla torstaina ja perjantaina, eli pitkä viikonloppu odottaa viettäjäänsä.

Töissä on ollut hyvin rauhallista. Olen ehtinyt kirjoittaa harjoitteluraporttia ja jopa etsiä graduaineistoa. Olen myös lukenut YK:n sivuja venäjäksi (ääneen totta kai, työkavereiden iloksi). Olen hankkinut 10 hengen työporukalle liput Yankees-Red Sox –baseballpeliin. Olen lukenut Wikipediasta eri maiden sodista, uskonnoista, diktaattoreista ja tutustunut YK:n hyvän tahdon lähettiläiden pitkään listaan. Minulla on ollut tällä viikolla kaksi työtehtävää. Totta puhuen, turhaudun välillä todella paljon.
Tässä hajanainen kuvasaalis. Torstaina muutin tämän näköiseen asuntoon. 





Tykkään kämpästä paljon, vaikka kadun meteli onkin aika kova tähän 1.kerrokseen ja makuuhuoneessa on öisin ja aamuisin JÄÄTÄVÄN kylmä. Nukuin viime yön villatakissa. Rebeckan kanssa on helppo asua, sillä hänellä on samanlaiset käsitykset taloudenpidosta kuin minulla. Tykkään, että on suht siistiä, mutta ei tarvitse olla nipo. Kumpikaan ei halua heittää ruokaa roskiin, ja pidämme ruuanlaitosta. Repi on muutenkin äärimmäisen ihana ja rento tyttö, ja olemme jo viettäneet monet iltapalat jutellen USA:n ja pohjoismaiden eroista, käsityksistämme rahasta, politiikasta, uskonnosta ja luonnosta. Meillä on suunnitteilla brunssi, pancake-aamiainen, tacopäivällinen ja leffailta. Oikeastaan ainoa asia, jonka suhteen tapamme kotona eroavat paljon, on telkkarin katsominen. Minulle on muodostunut rutiiniksi avata telkkari heti kotiin tultuani ja pitää joko uutisia tai Big Bang Theorya taustalla. Hän ei katso koskaan telkkaria, ja varmasti ihmettelee tapaani. Toisaalta, minä en vietä kotona kovinkaan paljon aikaa koneella, sillä istun tässä päivät pitkät toimistolla.

Lauantai-iltana yritin mennä salille, mutta se oli jo kiinni. Kävelin Macy’sin ohi, ja pihalla oli Knicksien promotapahtuma. Sain sieltä tällaisen pään, joka sitten kaupungilla ja metrossa liikkuessani herätti kovasti kiinnostusta. Koska en tiedä kuka tämä heebo on, sain myös tyrmistyneitä reaktioita osakseni kohautellessani harteita sellaisille keskustelunavauksille kuten ”Heeey he’s been playing awesome the past few games, right?”



Ostin sunnuntaina kirpparilta äärettömyyssormuksen $7:lla. 


Kirppari ei ollut sellainen perinteinen rääsykojujen kehto, vaan ennemminkin käsityöläismarkkinat. Siellä oli myynnissä aivan ihania mekkoja, joita ei kuitenkaan voinut kokeilla missään. S/M-koko oli tosi lyhyt ja isompi koko oli sitten vyötäröltä löysän näköinen. Sinne jäi ihanat taskumekot. Sigh.
Työkaverit Suomi-kavereineen olivat pitämässä piknikiä puistossa, joten kävin moikkaamassa heitä. Puhuttiin julkkisbongauksista ja siitä, että Tiina näkee kaikkialla julkimoita ja minä en ikinä missään ketään. Heti kun olin lähtenyt, hän oli bongannut jonkun miesnäyttelijän Cold Case –sarjasta. Just my luck.


Annina saapui onnellisesti New Yorkiin ja oli väsynyt tyttö. Kävimme hamppareilla Wendy’sissä ja menimme kotiin. Hyvin nukutti. Eilen kävimme alakaupungilla syömässä ja kävelemässä.






En ole käynyt salilla tai lenkillä pitkään aikaan, ja alan olla todella kiukkuinen. Parina päivänä olen ollut niin vihainen töihin tullessani, että teki mieli töniä ihmisiä. Kadut ovat umpitäynnä aamuisin ja viiden-kuuden aikaan illalla, ja menen työmatkani vielä kaupungin kiireisimmän paikan eli Times Squaren kautta. Kaipaan luontoa ja hiljaisuutta todella paljon. Luulen myös, että kotiin päästyäni nukun viikon putkeen. 

Nyt lähdemme luonnontieteelliseen museoon, ja kunhan taivas kirkastuu (kuten luvattu), poistumme museon tomusta ja menemme nauttimaan auringosta. JEE!!

Lähikahvila, tosi kiva. Eiks??


torstai 9. toukokuuta 2013

NY Islanders vs Pittsburgh Penguins

Sunnuntaiaamuna kello 8 lähdin kohti Long Islandilla sijaitsevaa Nassau Coliseumia. Olin napannut perjantai-iltana itselleni lipun viime hetkellä New York Islandersin ja Pittsburg Penguisin peliin. Hinta oli hieman yli $50, mikä on noin kolmasosa Madison Square Gardenin lippujen hinnoista. Matkustin peliin junalla, Penn Stationilta Freeportiin ja siitä bussilla areenalle. Long Islandin busseissa käy MTA:n metrokortti, mikä oli iloinen ylläri.


Olin täyden aamupäivän bussin ainoa vaalea matkustaja. Tultuani perille Coliseumiin totesin, että keskellä tummaihoisten asuttamaa aluetta töröttävä jäähalli on kummallinen ilmiö. Jääkiekkoa kun ei varmaankaan yksikään tummaihoinen niillä kulmilla seuraa, vaan laji on valkoisten keski-ikäisten ja keskivartalolihavien valtakuntaa.




Reviiriään nämä fanit (on faneja toki oikeasti kaikkia kokoja ja näköjä) ilmineeraavat hirvittävällä huudolla ja älämölöllä. Korvissa tinnitti pelin jälkeen seuraavaan päivään asti. Mitään soittimia niillä faneilla ei katsomossa ollut, vaan ne saivat kaiken mökän aikaan HUUTAMALLA! Taputin siinä mukana, sillä en kehdannut mököttää paikallani hiljaa. Seremoniaan kuului myös nousta joka välissä seisomaan ja pyöritellä "rally towelia", eli jokaiselle paikalle jaettua NY Islandersin oranssia rättiä. Harmittaa, kun viereinen ukkeli kähvelsi minun rallipyyhkeeni jossain välissä, enkä saanut sellaista muistoksi. Valehtelematta 95 prosentilla katsojista oli jokin faniasuste päällä, se vaan kuuluu jutun juoneen. Itselläni oli onneksi Islandersien värinen sininen takki.




Saatoin vähän herkistyä (itkeä), kun Malkin luisteli jäälle. Se on vaan niiiiiin hyvä. Muutenkin peli oli tosi viihdyttävää ja vauhdikasta. Pelin tiimellyksessä näkyi ihan toisenlaisia kikkoja ja kuvioita kuin SM-liigassa. Olin salaa koko ajan Pensin puolella, vaikka tietysti olisin toivonut kotivoittoa. Ykköserä oli tosi hyvä, kakkonen vähän iisimpi ja kolmosessa (ja jatkoerässä) räiskyi taas. Tuntui kyllä, että pelissä riitti katsottavaa koko rahan edestä, ja enemmänkin olisin voinut maksaa. Istuin melko ylhäällä kulmassa, mutta paikka oli erinomainen.









Jenkeille pitää näyttää kansallislaulun sanat, ei ne muuten osaa. 



Geno! 



Sidney!



Yllätyin ja järkytyin siitä, miten Islandersin fanit suhtautuivat vastustajiin. Pensin faneille huudeltiin tosi törkeitä juttuja heidän ilmestyessään katsomoon. Pensin faneja heiteltiin roskilla! Malkin (<3) sai kuulla olevansa kaikki mahdolliset ruumiinaukot ja eritteet. Pelin päätyttyä ja Islandersien hävittyä pelaajat katosivat jäältä salamana, sillä kimpaantuneet katsojat alkoivat pommittaa heitä pulloilla ja kaikella rojulla. Mikä ihmeen apinatarha se oli!?

Poispäin tulin taksilla Westburyyn ja siitä junalla Penn Stationille. Junat maksoivat yhteensä $17. Olin väsymyksen ylimmällä tasolla päästyäni kotiin, ja simahdin sohvalle kahdeksan aikaan. Kiva reissu, yksinkin, mutta oli kyllä rankkaa.




lauantai 4. toukokuuta 2013

Juoksuaskelin

Hey hey hey! Tällä viikolla olen saanut liitää paikasta toiseen niin kovalla vauhdilla kuin olen jaloistani päässyt. Tänään sain sovittua lomapäiväni pienen kinastelun jälkeen, mutta onpahan sovittuna. Maanantai ja tiistai tuntuivat kokonaiselta viikolta, ja vapaa vappupäivä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Pohdimme maanantaina Saksan harjoittelijan kanssa, kuinka YK:ssa voidaan taistella nälänhätää vastaan, kun omatkin työntekijät paiskivat ympäripyöreitä päiviä syömättä :D Maanantaina olin kärkkymässä turvaneuvoston suljettua konsultaatiota Sudanista ja Keski-Afrikan tasavallasta. Neuvosto kokousti kolmesta seitsemään, ja neuvoston ulkopuolisten maiden edustajat odottivat siis tämän ajan ulkopuolella pelaten Bejewelediä ja katsoen samoja uutisia 8 kertaa putkeen. Kokous venyi niin pikäksi, että meidät odottelijat heitettiin lopulta ulos koko päämajasta, ja neuvoston EU-brieffaaja (tässä kuussa Luxemburg) antoi meille lausunnon kokouksesta päämajan parkkipaikalla kello 19:15. Tästä hommasta on välillä järki kaukana. Tänään pääsin tosi mielenkiintoiseen humanitaarista apua käsittelevään tilaisuuteen Saksan edustustoon. Kerrankin tuntui, että olen edes vähän kartalla teemasta, kun keskustelu käsitteli kansalaisjärjestöjen ja valtiollisten toimijoiden välisiä suhteitä. Vähän eri meininki siellä Saksan talossa muuten, turvatarkastukset ja älyttömät valvonnat. Talossakin on 22 kerrosta, joten se on aika hulppean kokoinen pytinki meidän vaatimattoman kahden kerroksen edustuston rinnalla.

Viime sunnuntaina kävin reippaana tyttönä Staten Islandilla, Intiaanimuseossa ja Chelsea Marketissa. Olin takaisin kotona jo kolmelta iltapäivällä, ja vietin loppupäivän lempipuuhassani: juoden kahvia, syöden bagelia (Murray's Bagelista ostettu unikonsiemenbagel,  välissä jalopeñotuorejuustoa) ja lukien Sunday Timesia. Illalla kävin vielä juoksemassa joen rannassa.


Staten Islandin lautta oli mielenkiintoinen kokemus. Suosittelen! Lautta on ilmainen, ja matka kestää vajaan puolituntisen. Ihailin näkymiä kannella, jossa tuuli kyllä ihan hirveän kovasti ja kylmästi. Silti, ihanat maisemat. En jäänyt Staten Islandia kummemmin ihailemaan, vaan kävelin suoraan paluulauttaan.



Saksalaisen rouvashenkilön mestariotos.




Intiaanimuseo (National Museum of American Indians, 1 Bowling Green) oli tosi mielenkiintoinen. Sekin oli ilmainen ja näppärästi lähellä lauttaterminaalia. (Yritän hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti nämä ilmaiset aktiviteetit, joita kyllä riittää.) Jostain syystä minua on aina kiehtonut Amerikan intiaanien historia ja kulttuuri. Kyseinen museo on yksi niistä harvoista, joissa olen jaksanut kiertää jokaisen huoneen ja katsella kaikki artefaktit läpi teksteineen päivineen. Intiaanitaide on vaan niin jännää! Olisin mielelläni ostanut museon kaupasta jonkin muiston, mutta en löytänyt mitään niin kevyttä ja pientä esinettä (niin ja halpaa), jonka voisin varmasti raahata mukanani kotiin. Olisin voinut ostaa vaikka kaikki kaupan kirjat.


Jim Morrisonin takki, Jim oli intiaanisukua!


Mötley Cruen rummut.











Chelsea Market on fantastinen paikka. Sinne menen ostamaan kaikki tuliaiset. Täynnä pieniä puoteja, kahviloita, leipomoita ja ravintoloita. Kaikki New Yorkin kävijät, tämä on pakko kokea!








Vappuaattona kävimme Hannan ja Marian kanssa syömässä Hell's Kitchenissä Nizza-nimisessä italialaisessa ravintolassa  (9th Ave & 45 St.). Nappivalinta. Kaikki oli aivan äärettömän hyvää. Joimme vapun kunniaksi Cosmopolitanit (todella hyvää), alkupalaksi jaoimme grillattuja katkarapuja, pääruuaksi otin lohta ja jälkkäriksi cappuccinon sekä jäädykkeen. Olisin voinut nuolla lautaseni lohiannoksen jälkeen. Parasta ruokaa varmaan vuoteen, tai ehkä ikinä! Koko tuo yllämainittu setti maksoi tippeineen $49, eli ihan älyttömän vähän. Tänne palaan vielä. Pakko palatakin, kun en ottanut edes kuvia ruuasta. Olin liian innokas syömään.

Vappupäivän olimme työporukalla piknikillä Central Parkissa. Aurinko helli meitä vähän liikaakin, ja onnistuin polttamaan naamani. Taisin saada auringonpistoksenkin, sillä koko ke-to yö meni ihmeellisessä kuumehouruisessa tilassa ja päätä särki aivan hirveästi myös koko torstain.



Eilen hommasin VIHDOINKIN salikortin. Valitsin siis salikseni työmatkan varrella olevan Blink Fitnessin (Murray Hill, 3rd Ave & 40th St.). 16.6 asti kestävä jäsenyys maksoi aloitusmaksuineen $30 dollaria. Tänään töistä tullessani huomasin, että kotimetroaseman viereen on pistetty pystyyn Planet Fitness-ketjun sali, joka olisi sekin ollut edullinen. Nyt harmittaa ehkä aavistuksen verran, sillä tiedän etten tule Blinkiin neljää kertaa viikossa raahautumaan tunnin kestävän matkan takia.

Nyt on ihana, ihana perjantai-ilta ja viikonloppu tuntuu todella ansaitulta. Odottelen ruotsalaista Rebeckaa saapuvaksi New Yorkiin. Hän muuttaa alakerran kämppään, jonne itse muutan helatorstaina perästä. Susan ja kämppis täällä ylhäällä haluavat ilmeisesti enemmän tilaa, joten minut hätistellään toisaalle. Eipä se haittaa, pääsenpähän pois olohuoneesta ja saan enemmän omaa rauhaa. Omasta rauhasta puheenollen: Annie tai Austin (koirat) oli eilen popsinut huolella vaalimani korvapuustin! Löysin todistusaineiston eli paperivuoan huoneen lattialta töistä tullessani. Onko pulla tai kaneli vaarallista koirille?